Miten auttaa syrjäytymisvaarassa olevaa nuorta?
Nuorten syrjäytymisen ehkäisy on ollut esillä ongelman kasvun vuoksi ja tuoreen presidenttimme lupaaman työryhmän siivittämänä. Kuuntelin aiheesta radio-ohjelmaa, jossa asiantuntijat pohtivat konkreettisia keinoja. Keinot jäivät tässä ohjelmassa mielestäni köykäisiksi.
Ohjelmassa
asiantuntijoiden tärkein lähtökohta oli vanhemmuuden ja perheiden
tukeminen. Tämä on varmasti järkevää ja kotitilanteen kartoitus
peruslähtökohta, kun nuoren tilannetta ja tukimahdollisuuksia
lähdetään selvittämään. Haluan kuitenkin nostaa esiin toisen
näkökulman: nuoret jotka ovat kasvaneet ihan tasapainoisessa ja
tavallisessa perheessä, mutta ajautuvat silti syrjäytymiseen
helposti johtavaan tilanteeseen. Nuoren syrjäytyminen ei ole aina
vanhemmista kiinni, vaikka esimerkiksi sosiaaliset ongelmat siirtyvätkin helposti sukupolvien ketjussa.
Meillä on nuoria, jotka kokevat vaikkapa aikuistumiseen, kaveripiiriin tai omaan identiteettiin liittyvät haasteet niin vaikeina, että kaikkensa yrittävä vanhemmuuskaan ei riitä. Oma lukunsa ovat masennus, mielenterveyden ongelmat, päihdeongelmat tai lapsuuden traumat (esim. huostaanotetuilla tai läheisensä menettäneillä), jotka purkautuvat häiriökäyttäytymisenä murrosiässä, juuri kun pitäisi miettiä kuka minä olen ja mitä haluan. Myös maailman ilmasto-, ympäristö- ja talousnäkymät voivat herkässä nuoressa lisätä maailman tuskaa ja ahdistusta tulevaisuuden suhteen.
Jos nuori lintsaa, makaa päivät ja valvoo yöt, ei välitä säännöistä, kannustuksesta, seurauksista tai palkkiolupauksista, vanhempien keinot alkavat olla vähissä. Kaikki nuoret eivät lähde psykologin vastaanotolle tai lähtevät kerran, mutta eivät halua jatkaa käyntejä. Ketään ei voi raahata hoitoon.
Tämän
päivän Hesarissa oli juttua HUS:n liikkuvasta
mielenterveysryhmästä, joka käy syrjäytymisuhan alla olevien
nuorten kotona. Toiminta kuulostaa todella järkevältä. Tällöin
nuoren on kohdattava ongelmansa, vaikka ei aluksi huvittaisikaan. Mielestäni resursseja tulisi kohdentaa nimenomaan tämän kaltaiseen ongelmien paisumista ehkäisevään työhön niissä perheissä joissa se on järkevää.
Lisäksi
meillä on nuoria, joista laiska hengailuelämä vain on kivaa.
Heidät pitäisi saada ymmärtämään, mitä kaikkea kivaa elämällä
olisi tarjota, jos jaksaisi vähän yrittää – ja mikä on
vaihtoehtoarki taloudellisessakin mielessä. Vaikeinta on rakentaa
toiselle unelmia, jotakin tavoiteltavaa aikuisuudessa - jotakin joka olisi myös mahdollista saavuttaa.
Nirsouden tilalle nöyryyttä?
Toinen haaste, jonka uskon aiheuttavan syrjäytymistä on se, että nuorten ammatilliset haaveet, koulutuspaikkojen määrä ja alojen työllistymisnäkymät eivät kohtaa. Tutkimusten mukaan peruskoulun jälkeinen yksikin välivuosi lisää syrjäytymisriskiä. Ainakin Helsingissä ammattikoulupaikkoja on tarpeeseen nähden liian vähän, sillä näistä paikoista kilpailevat myös ulkopaikkakunnilta tulevat. Suosituimmat alat vetävät aina vain ja vähemmän suositut taas eivät. Yllättäen juuri jälkimmäisillä, kuten hoiva- ja kuljetusalalla taas olisi työvoiman kysyntää.
Nuoret pitäisi saada ymmärtämään, että mikä tahansa koulutus on hyvä alku elämän ikäiselle oppimiselle, jossa ihminen voi lisä- ja uudelleenkouluttautua kaiken ikää. Unelma-ammattiin ei päädytä tuosta vain suorinta reittiä eikä välttämättä koskaan. Samoin kesätöitäkään ei voi yleensä aloittaa tehtävistä, jotka ovat itselle erityisen mieluisia. Pitäisi ymmärtää, että kaikki työkokemus on plussaa. Tähän kasvatustyöhön voivat vanhempien lisäksi osallistua koulut ja myös vaikkapa media, jossa nyt hohdokasta kuvaa luodaan glamourunelmia synnyttävillä tosi-tv-ohjelmilla.
Onneksi
osalle nuorista koulutus- tai työkelkasta putoaminen jää kuitenkin
väliaikaiseksi. Motivaatio löytyy joskus myöhemmin. Tällöin tarjolla on oltava mahdollisuuksia aikuisopiskeluun.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Tuossa radio-ohjelmassa käsitelty näkemys tuosta perheiden tukemisen merkityksestä jäi arvelluttamaan hieman. Monet yksinhuoltajien lapset oppivat omatoimisemmaksi, kun vaikkapa äiti joutuu olemaan töissä "kahden puolesta", niin lapsen suhtautuminen taloudenhoitoon taloudenhoitoon, sekä tällaiseen yhteen hiileen puhaltamiseen lienee paremmalla tolalla, kuin silloin jos kaikki tehdään lapsen puolesta.
Alkoholi lienee merkittävä tekijä. Alkoholisoitunut henkilö yleensä tuntee syyllisyyttä ja alemmuudentunnetta tavastaan, mutta itseensä kohdistamisen sijaan on melko tavallista, että oman epäonnistumisen takia pyydetään lapselta suorastaan kohtuuttomia.
Tällaista "kyllä minä tein ja jaksoin, kun itse olin nuori"-asennetta kohdataan turhankin usein ja se on vieläpä yleisesti hyväksyttyä ja tuttua myös muillakin, kuin vain itse alkoholisteilla - alkoholi vain saattaa korostaa tällaista piirrettä melkoisesti.
Merkityksellisimpiä asioita ovat sellaiset kuin oma tahto, tavoitteet ja onnistumiset. Näitä asioita voi vahingoittaa merkittävästi suhtautumalla väärin nuoren ilmentäessä näitä seikkoja.
Me emme jokainen näe muuttuvaa maailmaa samalla tavalla. Ne, jotka olivat 80-luvun loppupuolella "säälittäviä nörttejä", olivatkin aikuiseksi kasvettuaan 90-luvun puolivälissä IT-ammattilaisia, jotka kuittasivat harrastuksestaan hyvät rahat ja ammatin. Mutta tällainenkaan käännös elämässä "pahasta hyvään" ei poista sitä, että sen aikaista nuorta on syyllistetty itselleen luonnollisesta tekemisestään.
2000-luvun alkupuolella kupla poksahti ja tässä kohtaa katkera ja alkoholisoitunut ammattilaisemme, joka ei tienaakaan enää ammattilaisen palkkaa, laittaa murheen kiertämään omalle lapselleen vaatien häneltä suurempaa panostusta, kuin hän on itse panostanut ja tietenkin lapsen on myös kärsittävä enemmän kuin isänsä - onhan tämä isä luonut hyvinvoinnin jälkikasvulleen. Ja näin eräs kierre on valmis.
(Tämä ei ole omakohtainen tarina - tämä on vain eräs teoria)
Omakohtaisesti voin kuitenkin allekirjoittaa radio-ohjelmassa kerrottua tarinaa, jossa osa jengiläisistä irtautuu porukasta, mutta ne jotka jäävät, tulevat suurella todennäköisyydellä syrjäytymään. Itse vaihdoin muutaman kaverin kanssa porukkaa nuorena, mutta ne jotka jäivät pyörimään kaduille olivat sitten tekemisissä myöhemmin huumeiden kanssa varsin läheisesti - lopputuloksena tietenkin he joko vieläkin kiertävät katuja, ovat vankilassa, hoidossa, tai kuolleet.
Ja mainitsemastasi "laiskasta hengailuelämästä, joka on kivaa" sen verran, että jos se kerran on kivaa, niin miksi ihmeessä edes vaatia jotakin muuta? Jos ihminen tuntee itsensä onnelliseksi siinä tilanteessa, ei ole minkäänlaista syytä yrittää tehdä mitään. Se on ongelma vain yhteiskunnalle, ei heille itselleen.
Möys tällaisesta onnellisuuden tilasta on helpompaa ponnistaa takaisin yhteiskunnankin hyväksymille urille, kuin vaikkapa vaikeasti masentuneena.
Kaksi masennusta aiheuttavaa asiaa on jo käytykin läpi, eli päihteiden liikakäyttö ja lapsena koettu henkinen väkivalta. Kuitenkin moni muu asia voi suistaa ihmisen masennukseen; esim. läheisen kuolema, kykenemättömyys toimia järjestelmän ehdoilla, maailmantuska ja yksinäisyys. Ensimmäiselle kukaan ei voi mitään. Jokainen suhtautuu tavallaan elämänsä tragedioihin ja niiden ennustaminen on yhtä mahdotonta, kuin suhtautumisenkin.
Kaksi seuraavaa vaativat tietynlaisen henkilökohtaisen hyväksymisen siitä, että kaikkeen ei voi vaikuttaa ja kaikkea ei voi pelastaa - jos tähän hyväksyntään ei kykene, on masennus lähes varma seuraus.
Viimeinenkin on täysin yksilökohtaista ja jotkut eivät kaipaa seuraa, jotkut tarvitsevat sitä enemmän kuin mitään muuta. Koska ystävyydet arvotaan pitkälti nopalla ja ihmisten tyytyväisyys omaan ystäväpiiriinsä saattaa vaihdella, niin ei ole olemassa yhtä keinoa muuttaa asioita miksikään.
Hoiva-alan dilemma on eräs mielenkiintoisimmista. Tällä alalla on merkittävästi enemmän naisia kuin miehiä, joka arvatenkin on yhteydessä tiettyyn viettiin. Noin yleistäen miehet eivät ole kiinnostuneet tästä alasta, eikä juuri mikään seikka (paitsi erittäin merkittävä rahallinen panostus) korjaa tätä tilannetta tältä kannalta. Naiset taas ovat siirtyneet yhteiskunnan tasa-arvoistumisen seurauksena yhä enemmän korkeakoulutuksen suuntaan ja nekin, jotka ovat hoiva-alalla, sanovat sitä kutsumukseksi. Ei ole siis kovinkaan vaikea nähdä nousevan tarpeen ja laskevan kiinnostuksen yhtälöä.
Ainoa hyvä tapa olisi siis lisätä kiinnostusta olisi nostaa palkkoja merkittävästi näillä aloilla, mutta koska suuri osa alasta on julkisella sektorilla, tämä kehitys ei taida olla kovinkaan vauhdikasta.
Kyllä tuo radio-ohjelma lopulta kertoi sen pääasiallisen pointin ja se on se, että ihmisiä pitää kohdata. Se, että sinä kirjoitat asiasta ja minä vastaan siihen, ei lopulta ilmennä mitään muuta kuin että olemme huolissamme aiheesta. Se ei vielä auta ketään. Politiikan tasolta panostus edustaa samaa ajan henkeä, kuin se on ollut silloin kun Juice julkaisi albumin ja kappaleen Ajan Henki:
"Valtio on huolestunut byrokratian voimakkaasta kasvusta - tilannetta pohtimaan on asetettu komitea."
Kiitos mielenkiintoisista ajatuksista. Hengailuelämästä sen verran, että toki se varmasti on parempi lähtökohta työllistyä kuin vaikkapa masennus tai päihdeongelma, mutta jos sitä viettää peruskoulun jälkeen useamman vuoden, kouluttautuminen ja työllistyminen tilastojenkin valossa vaikeutuu. Ja kyllä, hyvä pointti, ihmisten kohtaaminen, kuunteleminen ja kannustaminen on tärkeää, mutta kaikkihan eivät sitä halua vastaanottaa tai paha olo voi purkautua uhona jolla ihminen ajaa läheisiään vain kauemmaksi tai väsyneemmäksi.
Pakko on paras motivaattori.
Kun taikaseinästä tai vanhemmilta ei rahaa riitä, on pakko ottaa vastuuta omasta elämästään, tavalla tai toisella.
Mitä nopeammin hyväksyy sen, ettei jokaisesta voi tulla rokkitähteä ja useimmat eivät saa unelma-ammattia vaan joutuu tyytymään ihan tavalliseen ammattiin, sitä parempi. Jotkut joutuvat jopa tyytymään ns. paska-ammattiin.
Sama pätee elämän jokaiselle osa-alueelle.
Miten sitten selittyvät ne ihmiset, jotka esimerkiksi ovat kodittomina tai nuorina aikuisina huonossa jamassa? Entä pitäisikö myös valtion tuet ottaa pois, jotta jokainen "tajuaisi" ottaa vastuun omasta elämästään?
Ollaan jo myöhässä. Em. yksilöt ovat jo oppineet elämään muiden tuella ja almuilla. Suomessa on mahdollista esim. ryypätä päivät pitkät ja rellestää terveytensä kuralle kunnes ambulanssi vie polille jossa mies paikataan ja pannaan uudestaan radalle. Moista täydellistä toivottomuuden tilaa ja muiden almujen varaan heittäytymistä en ole tavannut kovinkaan monessa maassa.
Se, että tuollaisia aikuisia ja nuoria kasvaa niin syy löytyy yleensä vanhemmista. Varmasti tekee kipeää, mutta hyvin usein se yksinkertaisin selitys on oikea. Ei se aina ole yhteiskunnan tai ympäristön vika - tosin varmasti tällaisiakin mukaan mahtuu. Yksi suuri syypää on tukiviidakko joka helposti passivoi.
Kun opetetaan jo pienestä pitäen tekemään työtä ja arvostamaan aikaansaannoksiaan niin se itse ansaittu keskaripullokin maistuu aavistuksen paremmalle.
Ja kuten alla eräs kirjoittaja omakohtaisesta kokemuksesta kertoo, pieni potku persiille saattaa joskus jopa herättää.
Harva tasapainonen ns. tavallinen vanhempi raaskii heittää lapsensa pihalle kamojen kanssa, jos tilanne niin äärimmäiseksi kärjistyy. Mitä tulee sosiaalituella eläviin, niin toki tukien on oltava kannustavia, mutta on turvattava myös mahdollisuus muuttua. Jos meillä ei olisi edes perusturvaverkkoa, niin yhteiskunta muuntuisi ns. yövartiovaltioksi, jossa rikollisuus lisääntyy ja rikkaat sekä keskituloisetkin eristäytyvät vartioiduille alueille hälytysjärjestelmien taakse. Lapsia sitten kuskataan turvallisuussyistä joka paikaan. Tämä on äärilibertaarista politiikkaa, jota mm. Walhroos julisti kannattavansa. Seurauksia näkyy mm. Jenkeissä. Mutta toki on ymmärrettävää ihmetellä, miksi vaikkapa narkomaani saa vuodesta toiseen sossurahansa ilman vaateita työstä - johon ei koskaan kykene. Syy on se, että tuen maksaminen on pienempi paha kuin maksamatta jättämisestä seuraava rikollisuuden ja turvattomuuden kasvu.
"Syy on se, että tuen maksaminen on pienempi paha kuin maksamatta jättämisestä seuraava rikollisuuden ja turvattomuuden kasvu."
Syy on se, että narkkarin oikeus tykittää on suurempi kuin hänen velvollisuutensa olla jollain asteella tuottava yhteiskunnan jäsen.
Myös raskaana olevan narkkarin tai alkoholistin oikeus tykittää on suurempi kuin syntymättömän sikiön oikeudet.
Pakkohoito ja työelämään. Ai niin. Ei voi. Ne oikeudet.
Noh, toki vain pieni prosentti syrjäytyneistä on tuota luokkaa.
Perusidea on se, että työnteon on oltava tilanteessa kuin tilanteessa reilusti, toistan r e i l u s t i, kannattavampaa kuin kotiinjäänti.
En ole juuri kuullut keskustelua siitä että hyvin suuri osa tästä ongelmavyyhdistä johtuu kulttuurimme syvenevästä rappiosta. Millään reaaliluvuilla ei nimittäin tällainen syrjäytyminen ole selitettävissä. Jos tulot ja ostovoima sanelisivat kaiken olisi huomattavasti pahempi syrjäytyminen pitänyt olla esim. 1950- ja 1960-luvulla.
Mutta koska naisten ja miesten ryyppääminen, rällääminen ja piittaamattomuus omista lapsistaan on valtion ilmeisessä suojeluksessa (hys, hys ei saa arvostella vastuuttomuutta) niin ei näitä tuloksia tarvitse ihmetellä. Eikä ongelma koske enää vain vuokrakasarmien asukkeja. Sama romahdus on tapahtunut myös päällisen puolin hyvin toimeentulevilla omakotitaloalueilla.
Kyseessä on länsimaisen kulttuurin rappion eräs sivutuote: lisääntyvä juurettomien, vailla moraalia ja arvoja vaeltavien depressio.
Miten ratkaista ongelma?
Vastaus: ei oikeastaan mitenkään muuten kuin lapiomalla rahaa jos sitä enä on. Kulttuurin rappio on niin valtava prosessi ettei sitä oikeastaan voida pysäyttää.
Itse en usko, että kyse olisi vain vanhempien piittaamattomuudesta tai ryyppäämisestä. Olisi hienoa, jos tulevan selvitystyöryhmän tuloksia tulee aikanaan julkisuuteen. Heillä on toivottavasti aikaa perehtyä aiheeseen ja tutkimusaineistoon. Yksi faktahan on, että nykynuoret ovat 90-luvun laman lapsia ja vaikeudet perheissä ovat voineet vaikuttaa heidän kasvuunsa. Ja puhehan ei onneksi ole kaikista nuorista, toisilla menee todella hyvin. Syrjäytymisvaarassa taisi olla n. 30 000 nuorta.
Oma näkökantani ei pysty selittämään kuin vain osan ilmiöstä, eikä sitäkään kattavasti. Olen parinkymmenen vuoden aikana huomannut, että lapset ja nuoret, joilla ei ole kotiintuloaikoja tai rajoituksia ajanviettopaikkojensa suhteen, ajautuvat jonkintasoisiin vaikeuksiin olipa perhe ns. hyvä tai jotakin muuta.
Varsinkin nuoret haluavat kokoontua ja se on normaalia. Ne nuoret, jotka saavat jatkuvasti kellonajasta riippumatta oleskella julkisilla paikoilla tai maleksia kauppojen lämpimissä tiloissa, ovat oman kokemukseni mukaan riskirajoilla. He tuntuvat polttavan ja juovan enemmän kuin muut ikäisensä, syövän epäsäännöllisesti ja he joutuvat myös tekemisiin huumeiden kanssa.
Kuten jo aluksi mainitsin, tämä huomio ei ole mitenkään täydellinen, mutta suuntaa-antava kokemusteni mukaan.
Syrjäytymistä ei mielestäni voi ratkaista millään massaratkaisulla, koska syrjäytyvä on aina yksilö. Ensimmäinen ehkäisyratkaisu olisi mielestäni puuttua heti sellaisiin nuoriin, joilla ei näyttäisi olevan ketään huolenpitäjää. Ei voi olla normaalia, että 10 - 14-vuotiaat ovat esim. yöllä ulkona. Heidän huolenpidostaan voisi aloittaa.
Toinen yleistasoinen huomioni on kiinnittynyt siihen, että meillä kaikilla tuntuu olevan kovin tarkka tietoisuus siitä, että meillä on oikeuksia. Niistä me kaikki pidämme kovasti kiinni. Velvollisuuspuoli on sen sijaan jäänyt kokonaan vaille huomiota. Jokaisen oikeuden vastaparina on kuitenkin velvollisuus. Tuntuu siltä, että velvollisuudentunne on kokonaan kadonnut yhteiskunnastamme. Vanhemmilla ei tunnu olevan enää lainkaan huolenpitovelvollisuutta lapsiaan kohtaan.
Mielestäni huolenpito tarkoittaa puhtaita vaatteita, säännöllistä ruokaa, kotiintuloaikoja, läksyjen valvontaa, omaa sänkyä ja inhimillistä hellittelyä. Ne eivät ole rahasta kiinni, vaan tahdosta ja velvollisuudentunteesta sekä rakkaudesta lasta kohtaan. Huolenpitovelvollisuus on voimassa silloinkin, kun oma lapsi muuttuu kiukuttelevaksi teiniksi ja vastustaa kaikkea. Aikuisuus velvoittaa huolehtimaan ja opettamaan aikuista käytöstä siinäkin tilanteessa.
Puhut asiaa. Vanhemmilla on velvollisuuksia ja vastuu lapsistaan. Myös nuorilla on jo velvollisuuksia ja vastuita. Isoissa ongelmissa ollaan, jos nuori ei välitä kotiintuloajoista esim. kk-rahan vähenemisen/menettämisen tai muun seurauksen uhalla. Jotenkin asioista pitäisi pystyä neuvottelemaan myös nuorta kuunnellen ja ymmärtäen. Jos nuori ei välitä ollenkaan, mitä kotona ajatellaan, on vanhemmilla aika vähän keinoja. Toki voi mennä nuortaan etsimään ja vaikka karsea tuulipuku päällä viereen seisomaan ja nuoren ainakin nolaamaan (jos tämä ei minnekään käskystä lähde). Uskon kuitenkin että jatkuvaan etsiskelyyn ei monellakaan ole voimia tai mahdollisuutta. Jossain vaiheessa vanhemman on kenties luovutettava keinojen puutteessa, jäätävä puhelinpäivystäjäksi ja avun tarjoajaksi jos ja kun nuori kotiin tulee. (Tuo esimerkki oli MLL:n keskusteluista.)
Minua jotenkin ottaa päähän kaikenlaiset monimutkaiset selittelyt miksi nuori syrjäytyy. Niistä keskustelee usein sellaiset tahot, jotka eivät edes tunne yhtään syrjäytynyttä nuorta. Jo sana syrjäytynyt on sinällään huono. Mistä se nuori on syrjässä? Ei saa uutta pleikkaria aina uuden mallin tullessa markkinoille, vai ei ole rahaa ostaa juuri oikeanlaisia katu-uskottavia kenkiä?
Tuo tunnettiin minun nuoruudessanikin jo hyvin ja olin se jolla ei ollut mitään muotitavaroita. Kesäduuneja oli tarjolla ja niitä käytiin tekemässä. Kavereita oli, mutta hekin samassa tilanteessa. Joukossa tyhmyys tiiviistyy, kuten nykyäänkin. Me emme olleet kuitenkaan köyhiä, eikä kenenkään kotona ryypiskelty, vaan tehtiin töitä velkojen maksuun. Me olimme siinä sivussa lapsia ja nuoria, joilta vaadittiin aivan liian vähän. Näin siis 20 vuotta sitten. Miten sitten nyt?
Pitkälti kyse on liian helposta elämästä. Kaikki kannetaan eteen valmiina ja mitään ei vaadita. Toisaalta on vanhempia, jotka joutuvat pitämään kulissia yllä, tekemällä töitä ja heillä ei riitä aikaa jälkikasvulleen. 50 käteen ja terve. Joillakin on ongelmana pitää oma elämä kasassa, eikä siinä lapsiin tai nuoriin aikaa riitä. Kesätöitäkään ei ole, mutta opiskelemaan pääsisi, jos haluaa, mutta sekin on usein trendien mukaista, ei markkinoiden, jossa työllistyisi.
TV tai media tuottaa suurella volyymilla tähtikulttia ja kauniita ja rikkaita. He ovat esimerkkejä. Joku idols on paras esimerkki siitä käsittämättömästä tähtikultin palvonnasta ja "helpon elämän" tavoittelusta vain kerran kiekaisemalla. Tuhannet ja tuhannet nuoret ottaa tosissaan tuollaisen hyväksikäytön, kun vain yhdestä tulee paperitähti muutamaksi kuukaudeksi, ehkä vuodeksi. Mitä sitten?
Vain harva heistäkään saa loppuelämäkseen tuollaisesta työn. Jo toiselle kierrokselle TV:ssä päässeet kysellee VIP lippuja tunnettuihin yökerhoihin. Niin kaukana todellisuudesta moni elää (tiedän, kun tunnen yökerhon omistajan). Eikä kukaan heitä opasta, vaan käyttää hyväkseen tuijottamalla katsojalukuja.
Moni työnantaja kiertää lakisääteisiä palkkoja tässä kalliin elintason maassa teettämällä töitä niin, ettei kerry lomia, ei eläkettä. Voitontavoittelu ja ahneus takaa sen, että vaatimukset päästä mihinkään ovat todella kovat, jos suhteita ei ole. Joillakin on jopa ilmaisia työharjoittelijoita joistakin ns. kursseilta, joista ei valmistu miksikään eikä mihinkään.
Nykyinen elämänmeno takaa sen, että lapsille ja nuorille ei riitä sitäkään aikaa kuin meille 20 vuotta sitten. 50 ekee käteen ja terve. Ei kysytä minne menet, koska tulet takaisin, ketä siellä on. Jos kysytään, niin mitään ei seuraa, jos lipsutaan. Ei riitä aikaa valvoa, opastaa ja ennekaikkea välittää.
Ongelma on sama ja leviämässä tänne Espanjaankin. Botellon tekstarit leviää ja samalla aukiolla on viikonloppuisin dokaamassa halvinta vahvaa alkoholia jopa tuhansia nuoria. Huumeongelma on räjähtämässä käsiin, koska huumeet maksaa vähemmän kuin viina, joka sekin halvimmillaan bensalitran hinnoissa. Espanjassa nuorten työttömyys on alueellista, mutta Andaluciassa se on jopa 50%. Kaikki eivät ole kirjoissa, koska työvoimatoimistossa eivät ole kaikki, koska peruspäivärahaa ei saa vaikka olisi työttömänä työnhakijana. Ammattikoulutus on todella vähäistä.
Suomessa pitäisi lopettaa paapominen, sillä elämä ei ole helppoa missään eikä milloinkaan. On rikas tai köyhä. Eli, keppiä ja porkkanaa loputtoman selittelyn sijaan.
Täytyy myös muistaa, että se syrjäytymisvaarassa oleva "kaikki on pelkkää paskaa" tyyppi ei välttämättä ole tyhmä. Hänet pitää saada vain ymmärtämään, että loputtomasti häntä ei kukaan muu elätä, kuin hän itse. Sen elintason hän määrää aivan itse.
Minut pelasti edesmennyt setäni. Hän pakotti minut vaihtamaan suuntaa. Tavallinen sotaveteraani ja peltiseppä, mutta tätä en kirjoittaisi, jos hän ei olisi puuttunut kovalla kädellä elämääni.
Työttömyys varmasti vaikuttaa siihen että sekaantuu päihteisiin, omanarvontunto heikkenee jne. Nuorille on oltava koulutus- ja työpaikkoja, se on tietenkin tämänkin ongelman a ja o.
Helpottaisiko ratkaisujen löytymistä, jos ensin hieman analysoitaisiin tuota syrjäytyneiden joukkoa?
Kaksi ryhmää ovat yliedustettuina: pojat ja mamu-taustaiset.
Noin! Nyt on jo vähän helpompi miettiä niitä ratkaisuja.
P.S.
Mikseivät "tasa-arvo"instanssit pidä tätä minään tasa-arvo-ongelmana, vaan sen sijaan nähdään suurena ongelmana se, että yhteiskunnan parhaiden menestyneiden naisten määrä ei lisäänny yksityisten yritysten hallituksissa?
Olisi tosiaan kiintoisaa tietää tilastoja ja tutkimuksia tähän ongelmaan liittyen. Niitä on varmasti paljon ja toivottavasti selvitysryhmä ne ruotii jotta asialle voitaisiin oikeasti tehdä jotain. Mamuilla taustalla voi olla myös kotouttamiseen ja kielen oppimiseen liittyvät ongelmat.
Osa nuorista on vaan heränny todellisuuteen ja pyrkii jättämään tämän nykyisen sairaan järjestelmän taakseen. kyllä teidän murehtijoiden kannattaa todellakin katsoa ajan henki dokumentti, niin saattaa asenne muuttuua. painotan sanaa saattaa
Kolikolla on aina kaksi puolta ja täällä katotaan nyt vaan sitä toista puolta. Kuluttajan puolta. Jos osa näistä nuorista haluaa sisimmässään olla ihmisiä eikä kuluttajia???
Mutta jos on maailmankatsomuksensa luonu, niin asioille ei voi enää mitään. Oppimisen aika on koko elämä niinku tekin täällä sanotte.
- Asunto pitäisi järjestää paljon nopeammin (itse olin asunnottomana vähän yli vuoden ja se vaikeutti elämää kohtuuttomasti)
- Ihmisten nöyryyttäminen virastoissa pitää lopettaa, kaikenmaailman nyrkkipajat ja ilmaistyöt antavat sellaisen viestin, että nuoria ja muita voidaan käyttää surutta hyväksi.
- Kurssit ja pajat ovat 99 prosenttisesti pelkkää huuhaata ja verorahojen haaskausta.
- Ilmaistyöpaikat vääristävät kilpailua ja vähentävät kunnollisten työpaikkojen syntyä jossa työstä maksetaan asianmukainen korvaus. Tälläinen hyväksikäyttö pitäisi lopettaa.
- Työttömille, köyhille ja syrjäytyneille lyödään tässä maassa sellainen stigma, että he eivät halua edes keskustella ongelmistaan. Heitä vastaan asennoidutaan halveksivasti ja vähättelevästi. Sentakia moni ei edes aukaise suutaan ja kertoo, että hyvin pyyhkii vaikka kaikki menee päin persettä.
- Sama homma jos ihminen kärsii jostain mielisairaudesta, niin moni ei uskalla siitäkään puhua tai keskustella. Ei hae apua.
- Harmaa talous voi hyvin tässä maassa, sille pitää tehdä ehdottomasti jotain. Monet ihmiset ajetaan tässä maassa tekemään pimeitä hommia ja tämä estää kunnollisten työpaikkojen synnyn.
- Jos ihminen elää jollain tuilla, niin hänen pitäisi saada tehdä töitä halutessaan vaikka viikon, ilman että kaikki tuet katkeaa ja siitä alkaa aivan käsittämätön virastorumba paperinpyörittelyineen.
Tälläisiä ajatuksia tuli mieleen.
Olet aivan oikeassa tuosta asennoitumisesta. Ei se yksin nuoriin kohdistu, vaan myös ikääntyneisiin työttömiin.
Ilmaistyön teettäminen on vastoin ihmisarvoa. Miksi verovaroin kustannetaan työnantajille ilmaista työvoimaa? Se on tulonsiirtoa veronmaksajilta työnantajille.
Kalle Isokallio taannoin Jälkiviisaissa kysyi mitä tarkoittaa syrjäytynyt nuori. Onko se sellainen, jota sosiaalitäti ei ole saanut kiinni, vai mitä se tarkoittaa. Samoin hän kysyi, että mitä tarkoittaa nuorisotyöpaikka. Onko se sitä, ettei se ole oikeaa työtä, vai eikö siitä makseta oikeaa palkkaa ja milloin siitä nuorisotyöstä saa lopputilin.
Niinpä nämä ilmaistyöt eivät todellakaan ole mikään ponnahduslauta kunnon liksoille. Valitettavasti moni tajuaa tämän liian myöhään kun hänet potkitaan ulos jostain ilmaishommista ja uudet ilmaistyöntekijät tulevat tilalle toiveikkaana vain todetakseen että heitäkin käytettiin hyväksi.
Kannattaa myös pitää mielessä kuinka tämä vääristää kilpailua ja ajaa kunnon työnantajat pois markkinoilta.
"Kannattaa myös pitää mielessä kuinka tämä vääristää kilpailua ja ajaa kunnon työnantajat pois markkinoilta."
- Juuri näin. Miksi sitä ei arvostella, että joku työnantaja saa ilmaiseksi työvoimaa. Koko ajan vaan valitetaan sitä kuinka kalliiksi työttömät yhteskunnalle tulevat.
Nykyään on yhä vaikeampi löytää työpaikkaa missä maksetaan asianmukainen korvaus. Valtio omilla toimillaan edesauttaa ihmisten hyväksikäyttöä.
Kiitos ajatuksistasi. Samaa mieltä siitä, että tukien pitäisi olla joustavampia työnteon suhteen. (Tätä myös vihreät ajavat.) Sen sijaan harjoittelutyöt/työlistymispajat voivat olla nuorelle tärkeitä ihan sen takia, että saa jotain työkokemusta joka taas auttaa eteenpäin.
Syrjäytymisuhan alla ovat tilastojen mukaan erityisesti maahanmuuttajat ja heistä vielä erityisesti pojat. Maahanmuuttajia on muutama prosentti mutta syrjäytyneistä jopa neljännes. Toinen riskiryhmä on pojat yleensä. He syrjäytyvät tyttöjä useammin ja ennen kaikkea jäävät syrjäytyneiksi paljon todennäköisemmin.
Kyse on trendeistä, joille ei ilmeisesti kovin paljon voi poliittisesti tehdä. Työnantajan on järkevää syrjiä maahanmuuttajia kun kerran kotimaistakin työvoimaa on saatavissa yllin kyllin, pojilla ei ole kannustimia miehistyä (eli alkaa paiskia töitä niska limassa), kun avioliitosta ei kannata edes haaveilla hiukan kärjistäen sanottuna.
Mainitussa radio-ohjelmassa vilahti ohimennen, psykologisen liipalaapan seassa kuitenkin se tärkein keino, jolla poliitikot voisivat taistella nuorten syrjäytymistä vastaan, nimittäin työ. Suomesta puuttuu nuorten ja erityisesti poikien työmarkkinat. Mahdollisuus tehdä pikkubisenestä on myös turhan hankalaa erilaisten kieltojen ja lupaviidakoiden takia.
Mitä nopeammin syrjäytymiskehitykseen puututaan sitä paremmat lienevät tulokset. Parasta tietenkin olisi taata edes taloudellinen mielenrauha kaikille lapsiperheille, jolloin puhutaan ennaltaehkäisevästä syrjäytymisen vastaisesta toiminnasta.
Lopetetaan kaikki tuet niin ei voi enää maata sohvalla, ja sitten jotta töitä löytyy niin poistetaan multa kaikki verot niillä rahoilla. Lupaan luoda työpaikkoja.
Kirjoittajan oma elämä on varmasti "mennyt putkeen".
Pitäisikö nykynuorten tyytyä vähempään?
Kuulosti kokoomuksen "paskaduuni on hyväksi sinulle, nuori" -jorinalta.
Vihreiltä olen tottunut lukemaan vähän humaanimpaa tekstiä.
Viittaat vissiin siihen että kuljetus- tai hoiva-alan työt olisivat mielestäni "paskaduuneja"? Eivät ole. Jos jäisin työttämäksi, voisin jopa harkita hoiva-alaa, koska se on mielestäni arvokasta työtä, siihen työllistyisi ja täydennyskoulutus ei veisi kauan aikaa. Minusta on väärä lähtökohta leimata mitään työtä "paskaduuniksi". Toki joistakin töistä maksetaan enemmän kuin toisista, mikä on joskus epäreiluakin.
Nuorten syrjäytyminen vältetään, kun lähdemme ajoissa työmme tehtyämme eläkeelle ja vapautamme paikkamme tuleville.
63-vuotias työnsä tehnyt eläkeläinen on valtiolle edullisempi kuin eläkeputkeen ajautuva työtön kaksikymppinen.
Toki suon, että työnsä tehnyt jaksava vanhuskin jatkakoon, mutta ei lakimääräisesti.
Tässä onkin yksi haaste: että saisimme ihmisiä (ja nuoria) koulutettua näille vapautuville ja jatkossakin työllistäville aloille.
Oma syrjäytymisuhka lähti kun sain töitä ja naista. Pääasia, että työt on vientitöitä, infrastruktuuria, energiantuotantoa tai lähipalveluja, tai jotain muuta tähdellistä ja mieltä ylentävää, eikä siis mitään mansikoiden poimimista tai doku ankkojen ja kalsareiden myyntiä - vähemmästäkin varmaan jäisi kotiin. Naisia alkoi löytymään netistä, mutta se kesti kauan ja vaati poikkeuksellista opiskelua sekä evoluutiosta, pelimiesteoriasta, termodynamiikasta, predator-prey analogiasta, öljyhuipusta, valokuvauksesta, pukeutumisesta, ja sitten vielä aimo annos salapoliisityötä ja nuuskimista netissä, sekä spontaania aktiivisuutta ja häikäilemätöntä välinpitämättömyyttä yhteydenottojen määrän suhteen laadun kustannuksella.
Elikkä ostatte talousdemokratiapuolueen, jonka valtiollisen luotonannon opeilla rahoitatte aseteollisuutta ja infran rakentamista, myytte aseita saudeille, palkkaatte nuoret tekemään niitä aseita ja infraa, ja tuotte maahanmuuttajina vain naisia. Sitten heitätte niitä naisia randomilla joka kylään ihan hirveät määrät. Niin, ja sitten 5% syntyneistä pojista abortoidaan. Ylex voi sitten soittaa kellon ympäri Uniikin - Pojat on poikii pa-paukuttaa pallei.
Tämä siis siksi, että höm höm höö, tästä graafista: http://www.stat.fi/til/vaerak/2004/vaerak_2004_2005-03-18_kuv_003.html (no älä sitä lue) nähdään, että alle 50-vuotiaiden ikäryhmissä naisia on vähemmän kuin miehiä. Tämä kaikki vain siksi, että 105 poikaa syntyy 100 tyttöä kohti, mikä löytyy wikipediasta.
Toimikaa.
No ette te niin toimi. Ette te voi. Koska jokainen meistä, joka ymmärtää evoluutiosta, pelimiesteoriasta, termodynamiikasta, predator-prey analogiasta ja öljyhuipusta, myös ymmärtää sen, että syrjäytyminen on osa systeemiä, siinä missä 105-100 suhdekin, joten unohda koko juttu. Tällaisen asian puolesta taistelu olisi kuin taistelisi itse luontoa ja evoluutiota vastaan. Jos niin tekee, se tarkoittaa, että luonto hakee kilpailunsa muualta. Globaalissa talousjärjestelmässä kilpailu on globaalia yksilöiden välillä, jossa rikkaat on rikkaita kaikkialla ja köyhät syrjäytyneet on köyhiä syrjäytyneitä kaikkialla. Me lähestymme kiinalaisen työläisen palkkoja, ja vice versa. Jos me vaihdamme nationalismiin ja itsehallintoon, jossa voisimme kaventaa tuloeroja ja nostaa ihmisiä suosta itsehallinnon suomin voimin, niin jonkun muun maan pitäisi teoriassa myös olla menossa siihen suuntaan. Koko EU-paketin pitäisi kosahtaa kasaan. Silloin kilpailu revitään maiden välisestä kähminnästä, ja sodista, kuten ennen vanhaan. Mitä enemmän siirrymme siis kohti globaalia talousjärjestelmää, sitä suuremmat tulevat tuloerot olemaan, sitä laajempi on rikkaiden valta, ja sitä enemmän meillä on työttömiä köyhiä, ja köyhät miehet == masennus ja syrjäytyminen. Historiallisesti laajaa nuorten köyhien miesten joukkoa seuraa jonkinlainen hallinnon kaato, koska po-po-pojat on poikii pa-pa-paukuttaa pallei, edelleen.
Ainoastaan riittävän poikkeukselliset olot, kuten ehkä tämä öljyhuipun tuoma talouskatastrofi, voi kytkeä sosiaalisen tilauksen muutokselle.
Mielestäni juuri nyt paras neuvo on vain "leikkiä mukana", liittyä vaikka kokoomukseen ja selittää kuinka "me tienataan tällä" jne.
On totta että nykyään ns.hyvistä perheistä näyttää ajautuvan yhtälailla nuoria "syrjään" - tiet siihen näyttävät enentyneen, yhdessä mm. sen työttömyyden kanssa.
Viattomalta tuntunut päihteiden viikonloppu-viihdekäyttö saattaa esim. alkaa riistäytymään käsistä pikkuhiljaa, kun se yhdistyy kouluun / töihin pääsemättömyyteen, tai esim. vääriin koulutusvalintoihin jotka sitten keskeytetään, aloitetaan ehkä uusi ja taas keskeytetään, koska vaihtoehtoja on nuorilla paljon eikä oikein mihinkään alaan "tuntumaa" etukäteen. Jos ei ole siis mitään kristallinselvää suunnitelmaa ollut mielessä kauan, ja vähän harvemmalla kai on. Yleinen epätietoisuus?
"Minkälainen on nuori syrjäytynyt aikuinen?" - Sellainen, joka on ajautunut ja vieraantunut yhteiskunnasta, eikä oikein ole tiennyt enään edes aikoihin, miten siihen pääsisi kiinni. On ehkä heittänyt suurimmat toiveet jo koko ajatuksestakin vähän taka-alalle.
Päihdekierteeseen (lähinnä huumeet) ajautui muutama tuttuni teini-iässä (ns.hyvistä perheistä). Sitä kun jatkui pitkälle niin siitä onkin vaikkapa sanotaan kaksvitosena vaikea päästä irti. Sellainen ihminen voi elää omissa marginaalikuvioissaan ilman kosketusta "normaalielämään". Päihteidenkäyttöä ei ehkä edes haluta lopettaa (vaikka tavallaan haluttaisiin), koska siinäkin on omat näennäisturvalliset rutiininsa, eikä teininä päihdekierteen aloittanut 25v. edes hahmota mitä "normaalielämä" on, välttämättä, koska ei ole koskaan elänyt normaalia aikuisen elämää. Eikä näe niitä vaihtoehtoja mitä olisi ehkä sillä normielolla tarjolla.
Syrjäytyneet ehkäpä vielä tottuvat elämään "syrjässään", osaansa tyytyen.
Siis tämä nyt vain esimerkkinä. Syrjäytyä voi nyky-yhteiskunnassa monella eri tapaa. Usein puhutaan nuorista, mutta vähän vanhemmillekkin ihmisille käy niin myös - tosin vähän eri kaavalla kuin nuorten tapauksissa.
... ootsä niindille-, et luulet / toivot jotain viälä kiinnostavan nuoret, ja mitä heille kuuluu...? ...ei kuule, hei.! nyt tytöt ja pojat tekee politiikkaa, ja talouskasvuu: hyödyntämistä, tuottamista, kuluttamista,ihan itsestään selvää luonnonvarojen riistoo-, just niinku tähänki asti. menkööt nuoret armeijaan, se takaa koulutuksen, kuin päästä hengestään jossain huitsin oudossa mestassa. säästypä nekin koulutusfyrgat obligaatioihin+ timanttisisiin kädenpuristuksiin..eikö ?
Eihän niitä nuoria voi armeijankaan jälkeen minnekään lähettää, kun ne ei saa edes nuotioo syttymään ja kirveen käyttökin on hiukka hakusessa. Eikä ne saa edes telttaa pystyyn, kuin porukalla ja sitten ne kantaa kertakäyttögrillin sinne ineen lämmittimeks.
En mä tollasiin sijoittas mitään. Mut jos joku opettas ne kalastamaan. Ongella ensin, niin siitä sais safkaa. Suomesta saa vielä fisuja omaan tarpeeseen ihan riittävästi. Sitten niille kun joku opettaisi perkkaamisen, niin ei tarvi syödä raakana. Vielä kun joku neuvois kuinka niitä kaloja saa enempi, niin voi ruveta myymään niitä muillekin ja sais vähän fyrkkaa. Mitäs sillä fyrkalla voisi tehdä?
No vaikka rakentaa talon. Hommata sinne sähkövalon. Sitten vois ostaa isomman veneen tai tehdä sen itse. Nyt olis jo bisnes pystyssä. Ei sillä tyylillä äkkirikastu eikä ryysyjä saa vaihdettua yhdessä yössä Gantin vetimiin. Se vaan on yksi tapa sekin, eikä siinä aina ole kiinni. Kalat ui itestään verkkoon, kun silläaikaa voi duunata vaikka jotain muuta. Pomo on se asiakas, joten sille pitää saada niitä kaloja. Muuten voi harrastaa vaikka politiikkaa ja opiskella huvikseen. Jos huvittaa, mutta ei ole pakko. Aika vapaata sellainen elämä. Riippuu asenteesta. Ei se kaikille sovi. Kun ei sovi oikeen mikään. Toisaalta taas joillekin mikään riitä. Aina pitää olla enemmän, parempaa ja helpommalla saada.
Kalstus on helppoa, paitsi tietysti alussa, kun pitää tietää mitä siihen ongenkoukkuun laitetaan ja onhan se hiukka ilkeen näköstäkin ja mistä sitä talvella saakaan niitä syötttejä. Ei kai mene liian vaikeaksi?
Mulla on mökin lähellä kalastajan ammattia harjoittava mies. Se opetteli homman eikä se muuta tee, mutta talvella se budjaa jossain etelässä,jossain Thaimaan suunnalla, kun sen poika sillävälin kalastaa. Joku on sanonut, että sillä mitenkään elä. Kyllä elää ja hyvin näyttää elävänkin. Eikä tarvi vuosia kouluttaa itseään missään yliopistoissa. Onhan tuo kovvoo hommoo, mutta tuokin perhe jo toisessa polovessa pärjää silläkin hommalla hyvin, eikä vaihtas millään ammattiaan.
Humanitaarista maahanmuuttoa Suomeen on lisättävä. Eiköhän se ratkaise tämänkin ongelman?
.. no-, otetaanki seuraavaks vaan niitä Somalian fisu-ukkoja, joilta meren ovat kalastaneet tyhjäks nää meidän yrittäjät, jotka kuulemma ovat vastuussa vaikka mistä. Kertapierasulla loppuulaivakaappaukset; eikä tarvii meidänkään sotalaivoja lähetellä ja vähennellä tästä kotivesiltä, päivä päivältä haasteellisemmaks muuttuvaa " Isämaan puolustusta... ;-)
Ristolle.
Humanitäärinen maahan muutto aiheuttaa agressiivisuutta, niin kauan kun meitä alkuperäisiä "eskimoita" syyllistetään liian suuresta egologisesta tassumme jäljestä ja samaan aikaan rahdataan neekereitä kääntöpiirien väliltä tänne igluihin asutettavaksi.
Paskaduuneja ei ole olemassa, mutta muutama työnantaja pilaa toistenkin maineen venkoilullaan.
Jotenkin se startti ensimmäiseen työpaikkaan pitäisi saada toimimaan. Se vaatii nuorelta tietoa mihin on sitoutunut ja mitä palkan eteen on tehtävä, että jatkoa seuraa. Tämä ei ole läheskään kaikille selvä. Töissä pitää olla hauskaa ja riittää, kun ollaan työpaikalla. Se mitä pitäisi tehdä, ei ole niin tärkeää.jne.
Pitäisi myös ohjeistaa yrittäjiä, että ei se nuori ole millään muotoa valmis ja osaa kaikki ja heti. Jotenkin tuntuu, että nuoria ei voi ottaa töihin, kun ne ei osaa mitään ja taas sille 30:lle pitäisi antaa kenkää, kun hän on liian vanha ja vaatii aivan liikaa liksaakin työstään.
Myös monet työpaikkailmoitukset ovat niin yliampuvia, että ne saavat ihmiset lopettamaan yrittämisenkin. Se kuuluisa kännykkäfirman työpaikkailmoitus on yhä muistissa. Haettiin myynnin asistettia, jolla on ikää 25-28 vuotta. Korkeakoulututkinto. Täydellinen suomen ja ruotsinkielentaito, jonka lisäksi vaadittiin ainakin saksan, ranskan, englannin ja jonkin latinalais-amerikkalaisen kielen suullista osaamista ja huipentumana vankkaa kokemusta vastaavista tehtävistä. 25 vuotias ei voi omata vankaa kokemusta mistään, vielä. Huumorin piikkinhän tuommoiset menee, mutta nyt samainen yritys lopettaa toimintojaan Suomessa. Liekkö 25v. huippuosaajat loppuneet.
Olen osaltani yrittänyt saada nuoria heräämään, kun he hakevat meiltä töitä. Ota se työ vastaan minkä saat ja puristele nyrkkejäsi, jos tuntuu aivan orjatyöltä. Hae sitten uutta työpaikkaa, sillä saat paljon nostetta muualla, kun sinulta kuitenkin ensimmäiseksi kysytään missä olet ollut tai olet töissä.
Itselläni täysosumaksi osui työskentely vankilassa. Kun soitin jonkin työpaikan johdosta, niin kukaan ei lopettanut puhelua alkuunsa, kun ilmoitin heti mistä soitan ja menin työhaastetteluun vankilan virkapuku päällä (joka muistutti silloin paljon poliisin asua, vain merkit olivat erilaiset). Koulutusta vastaava työ löytyi ja sillä tiellä ollaan maailmalla. Kuten olin aina halunnutkin. Työ vankilassa ei liittynyt hakemaani työhön mitenkään. Oli vain merkillepantavaa, kuinka paljon työni vankilassa kiinnosti ja siitä puhuttiin enemmän kuin mistään muusta. Se oli se erittäin hyvä ensivaikutelma, joka syntyy heti oven avaamisen jälkeen. Valitsin vain väärin, sillä yritys meni pian konkurssiin ja jouduin taas kilometritehtaalle, mutta mistä sen tiesi. Uusi työpaikka oli jo sitten se viimeinen. Muovikassi kourassa maailmalle. Suomessa ei ollut töitä nuorelle silloinkaan.
Turun Sanomissa haastateltiin tässä jokin aika sitten nuorison kanssa pitkään työskennellyttä henkilöä. Hän kertoi, että aivan uusi ryhmä syrjäytyneissä ovat nuoret, jotka eivät ole oppineet käsittelemään pettymyksiä. Lapsia on pidetty "pumpulissa" ei ole saanut tuottaa mielipahaa. Tälläiset nuoret kohtaavat seinän - masentuvat, kun tulee ensimmainen hiemankin suurempi pettymys. Huonoja koulun koetuloksiakaan ei hyväksytä, kun ei saa tuottaa mielipahaa. Usein nämä nuoret ovat niin sanotuista hyvistä ja varakkaista perheistä. Tämä on johtanut siihen, että nuori ei tule sosiaaliviranomaisten tietoon, kun kotoa saa rahaa eikä sitä tarvitse hakea sossusta.
Usein syitä etsittäessä tullaan samaan alkupisteeseen - nuoren kotiin. Kodilla, koululla ja kaveripiirillä on suurin vaikutus nuoren kasvuun.
Olen muuten sitä mieltä, että oppivelvollisuuteen pitäisi kuulua ammatin hankinta.
Nämä nuorison ongelmat ja syrjäytyminen tekevät minut todella murheelliseksi. Erityisen vihainen olen politiikoille, tälle hallitukselle ja kaikille edellisille hallituksille. Kaikki blogit, lausunnot, kansanedustajien ja ministerien vaikerointi tilnteesta on käsittämätöntä vastuunpakoilua.
Siellä hallitusvastuussa istuu juuri se porukka joka on sanonut olevansa köyhien ja syrjäytyneiden asialla. Mikä estää hoitamasta asiaa.
Koko ajan puhutaan tulevasta työvoimapulasta, mutta toisella kädellä vähennetään nuorison mahdollisuuksia ja koulutuspaikkoja. Ikäluokat muka pienenee. Miksi 30 000 nuorta on nyt ilman koulutuspaikkaa ? 20 000 muuta nuorta on kateissa. Minä en suostu hyväksymään tätä poliitikkojen valehtelua ja saamattomuutta. Parhaat lupasivat eduskuntavaaleja ennen 100 000 uutta työpaikkaa, talouskasvu jatkuu ja leikkauksia ei tarvita. Nyt tämä puolue on hallitusvastuussa, mutta lupaukset on unohtuneet Brysselin kiireiden alle.
Peruskoulun jälkeen on huolehdittava siitä, että jokaiselle nuorelle järjestetään koulutus tai harjoittelupaikka. Se voi olla aluksi vääräkin uravalinta, mutta tärkeintä on se, että nuori saadaan aamulla liikkeelle.
Vuorokausirytmiä on pidettävä yllä. Nyt nuori jää sänkyyn huoltajan lähtiessä töihin ja herää iltapäivällä viihdyttämään itseään netissä. Ulos lähdetään illalla ja kotiin tullaan aamuyöllä. Pari vuotta tätä menoa ja elämä on lopullisesti pilattu. Sieltä se huumejengi, rikollisuus ja lyhyemmän eliniän odotukset ja aikuisiän sairaudet hankitaan. Jos siellä porukassa ei viihdytä käperrytään kotiin ja menetetään kontakti yhteiskuntaan. Seuravalla pysäkillä jäädään mielenterveystoimiston kohdalla.
Usein olen kuullut muun muassa kansanedustajien suusta tai puolueen kantana, että ketään ei saa pakottaa kouluun tai työhön. Tätä mieltä oli muistaaksen työministeri Ihalainen eräässä lausunnossa.
Nuorison heitteillejättö on suuri rikos ihmisen elämää kohtaan. Tässä ei bloggailu auta vaan on ryhdyttävä pakkokeinoihin.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 40 kommenttia