Else Turunen Ajatuksia ja keskustelunavauksia arkipuuhista utopioihin.

Miten auttaa syrjäytymisvaarassa olevaa nuorta?

Nuorten syrjäytymisen ehkäisy on ollut esillä ongelman kasvun vuoksi ja tuoreen presidenttimme lupaaman työryhmän siivittämänä. Kuuntelin aiheesta radio-ohjelmaa, jossa asiantuntijat pohtivat konkreettisia keinoja. Keinot jäivät tässä ohjelmassa mielestäni köykäisiksi.

Ohjelmassa asiantuntijoiden tärkein lähtökohta oli vanhemmuuden ja perheiden tukeminen. Tämä on varmasti järkevää ja kotitilanteen kartoitus peruslähtökohta, kun nuoren tilannetta ja tukimahdollisuuksia lähdetään selvittämään. Haluan kuitenkin nostaa esiin toisen näkökulman: nuoret jotka ovat kasvaneet ihan tasapainoisessa ja tavallisessa perheessä, mutta ajautuvat silti syrjäytymiseen helposti johtavaan tilanteeseen. Nuoren syrjäytyminen ei ole aina vanhemmista kiinni, vaikka esimerkiksi sosiaaliset ongelmat siirtyvätkin helposti sukupolvien ketjussa.

Meillä on nuoria, jotka kokevat vaikkapa aikuistumiseen, kaveripiiriin tai omaan identiteettiin liittyvät haasteet niin vaikeina, että kaikkensa yrittävä vanhemmuuskaan ei riitä. Oma lukunsa ovat masennus, mielenterveyden ongelmat, päihdeongelmat tai lapsuuden traumat (esim. huostaanotetuilla tai läheisensä menettäneillä), jotka purkautuvat häiriökäyttäytymisenä murrosiässä, juuri kun pitäisi miettiä kuka minä olen ja mitä haluan. Myös maailman ilmasto-, ympäristö- ja talousnäkymät voivat herkässä nuoressa lisätä maailman tuskaa ja ahdistusta tulevaisuuden suhteen.

Jos nuori lintsaa, makaa päivät ja valvoo yöt, ei välitä säännöistä, kannustuksesta, seurauksista tai palkkiolupauksista, vanhempien keinot alkavat olla vähissä. Kaikki nuoret eivät lähde psykologin vastaanotolle tai lähtevät kerran, mutta eivät halua jatkaa käyntejä. Ketään ei voi raahata hoitoon.

Tämän päivän Hesarissa oli juttua HUS:n liikkuvasta mielenterveysryhmästä, joka käy syrjäytymisuhan alla olevien nuorten kotona. Toiminta kuulostaa todella järkevältä. Tällöin nuoren on kohdattava ongelmansa, vaikka ei aluksi huvittaisikaan. Mielestäni resursseja tulisi kohdentaa nimenomaan tämän kaltaiseen ongelmien paisumista ehkäisevään työhön niissä perheissä joissa se on järkevää.

Lisäksi meillä on nuoria, joista laiska hengailuelämä vain on kivaa. Heidät pitäisi saada ymmärtämään, mitä kaikkea kivaa elämällä olisi tarjota, jos jaksaisi vähän yrittää – ja mikä on vaihtoehtoarki taloudellisessakin mielessä. Vaikeinta on rakentaa toiselle unelmia, jotakin tavoiteltavaa aikuisuudessa - jotakin joka olisi myös mahdollista saavuttaa.

 

Nirsouden tilalle nöyryyttä?

Toinen haaste, jonka uskon aiheuttavan syrjäytymistä on se, että nuorten ammatilliset haaveet, koulutuspaikkojen määrä ja alojen työllistymisnäkymät eivät kohtaa. Tutkimusten mukaan peruskoulun jälkeinen yksikin välivuosi lisää syrjäytymisriskiä. Ainakin Helsingissä ammattikoulupaikkoja on tarpeeseen nähden liian vähän, sillä näistä paikoista kilpailevat myös ulkopaikkakunnilta tulevat. Suosituimmat alat vetävät aina vain ja vähemmän suositut taas eivät. Yllättäen juuri jälkimmäisillä, kuten hoiva- ja kuljetusalalla taas olisi työvoiman kysyntää.

Nuoret pitäisi saada ymmärtämään, että mikä tahansa koulutus on hyvä alku elämän ikäiselle oppimiselle, jossa ihminen voi lisä- ja uudelleenkouluttautua kaiken ikää. Unelma-ammattiin ei päädytä tuosta vain suorinta reittiä eikä välttämättä koskaan. Samoin kesätöitäkään ei voi yleensä aloittaa tehtävistä, jotka ovat itselle erityisen mieluisia. Pitäisi ymmärtää, että kaikki työkokemus on plussaa. Tähän kasvatustyöhön voivat vanhempien lisäksi osallistua koulut ja myös vaikkapa media, jossa nyt hohdokasta kuvaa luodaan glamourunelmia synnyttävillä tosi-tv-ohjelmilla.

Onneksi osalle nuorista koulutus- tai työkelkasta putoaminen jää kuitenkin väliaikaiseksi. Motivaatio löytyy joskus myöhemmin. Tällöin tarjolla on oltava mahdollisuuksia aikuisopiskeluun.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (23 kommenttia)

Ville Karppinen

Tuossa radio-ohjelmassa käsitelty näkemys tuosta perheiden tukemisen merkityksestä jäi arvelluttamaan hieman. Monet yksinhuoltajien lapset oppivat omatoimisemmaksi, kun vaikkapa äiti joutuu olemaan töissä "kahden puolesta", niin lapsen suhtautuminen taloudenhoitoon taloudenhoitoon, sekä tällaiseen yhteen hiileen puhaltamiseen lienee paremmalla tolalla, kuin silloin jos kaikki tehdään lapsen puolesta.

Alkoholi lienee merkittävä tekijä. Alkoholisoitunut henkilö yleensä tuntee syyllisyyttä ja alemmuudentunnetta tavastaan, mutta itseensä kohdistamisen sijaan on melko tavallista, että oman epäonnistumisen takia pyydetään lapselta suorastaan kohtuuttomia.
Tällaista "kyllä minä tein ja jaksoin, kun itse olin nuori"-asennetta kohdataan turhankin usein ja se on vieläpä yleisesti hyväksyttyä ja tuttua myös muillakin, kuin vain itse alkoholisteilla - alkoholi vain saattaa korostaa tällaista piirrettä melkoisesti.
Merkityksellisimpiä asioita ovat sellaiset kuin oma tahto, tavoitteet ja onnistumiset. Näitä asioita voi vahingoittaa merkittävästi suhtautumalla väärin nuoren ilmentäessä näitä seikkoja.

Me emme jokainen näe muuttuvaa maailmaa samalla tavalla. Ne, jotka olivat 80-luvun loppupuolella "säälittäviä nörttejä", olivatkin aikuiseksi kasvettuaan 90-luvun puolivälissä IT-ammattilaisia, jotka kuittasivat harrastuksestaan hyvät rahat ja ammatin. Mutta tällainenkaan käännös elämässä "pahasta hyvään" ei poista sitä, että sen aikaista nuorta on syyllistetty itselleen luonnollisesta tekemisestään.
2000-luvun alkupuolella kupla poksahti ja tässä kohtaa katkera ja alkoholisoitunut ammattilaisemme, joka ei tienaakaan enää ammattilaisen palkkaa, laittaa murheen kiertämään omalle lapselleen vaatien häneltä suurempaa panostusta, kuin hän on itse panostanut ja tietenkin lapsen on myös kärsittävä enemmän kuin isänsä - onhan tämä isä luonut hyvinvoinnin jälkikasvulleen. Ja näin eräs kierre on valmis.
(Tämä ei ole omakohtainen tarina - tämä on vain eräs teoria)

Omakohtaisesti voin kuitenkin allekirjoittaa radio-ohjelmassa kerrottua tarinaa, jossa osa jengiläisistä irtautuu porukasta, mutta ne jotka jäävät, tulevat suurella todennäköisyydellä syrjäytymään. Itse vaihdoin muutaman kaverin kanssa porukkaa nuorena, mutta ne jotka jäivät pyörimään kaduille olivat sitten tekemisissä myöhemmin huumeiden kanssa varsin läheisesti - lopputuloksena tietenkin he joko vieläkin kiertävät katuja, ovat vankilassa, hoidossa, tai kuolleet.

Ja mainitsemastasi "laiskasta hengailuelämästä, joka on kivaa" sen verran, että jos se kerran on kivaa, niin miksi ihmeessä edes vaatia jotakin muuta? Jos ihminen tuntee itsensä onnelliseksi siinä tilanteessa, ei ole minkäänlaista syytä yrittää tehdä mitään. Se on ongelma vain yhteiskunnalle, ei heille itselleen.
Möys tällaisesta onnellisuuden tilasta on helpompaa ponnistaa takaisin yhteiskunnankin hyväksymille urille, kuin vaikkapa vaikeasti masentuneena.
Kaksi masennusta aiheuttavaa asiaa on jo käytykin läpi, eli päihteiden liikakäyttö ja lapsena koettu henkinen väkivalta. Kuitenkin moni muu asia voi suistaa ihmisen masennukseen; esim. läheisen kuolema, kykenemättömyys toimia järjestelmän ehdoilla, maailmantuska ja yksinäisyys. Ensimmäiselle kukaan ei voi mitään. Jokainen suhtautuu tavallaan elämänsä tragedioihin ja niiden ennustaminen on yhtä mahdotonta, kuin suhtautumisenkin.
Kaksi seuraavaa vaativat tietynlaisen henkilökohtaisen hyväksymisen siitä, että kaikkeen ei voi vaikuttaa ja kaikkea ei voi pelastaa - jos tähän hyväksyntään ei kykene, on masennus lähes varma seuraus.
Viimeinenkin on täysin yksilökohtaista ja jotkut eivät kaipaa seuraa, jotkut tarvitsevat sitä enemmän kuin mitään muuta. Koska ystävyydet arvotaan pitkälti nopalla ja ihmisten tyytyväisyys omaan ystäväpiiriinsä saattaa vaihdella, niin ei ole olemassa yhtä keinoa muuttaa asioita miksikään.

Hoiva-alan dilemma on eräs mielenkiintoisimmista. Tällä alalla on merkittävästi enemmän naisia kuin miehiä, joka arvatenkin on yhteydessä tiettyyn viettiin. Noin yleistäen miehet eivät ole kiinnostuneet tästä alasta, eikä juuri mikään seikka (paitsi erittäin merkittävä rahallinen panostus) korjaa tätä tilannetta tältä kannalta. Naiset taas ovat siirtyneet yhteiskunnan tasa-arvoistumisen seurauksena yhä enemmän korkeakoulutuksen suuntaan ja nekin, jotka ovat hoiva-alalla, sanovat sitä kutsumukseksi. Ei ole siis kovinkaan vaikea nähdä nousevan tarpeen ja laskevan kiinnostuksen yhtälöä.
Ainoa hyvä tapa olisi siis lisätä kiinnostusta olisi nostaa palkkoja merkittävästi näillä aloilla, mutta koska suuri osa alasta on julkisella sektorilla, tämä kehitys ei taida olla kovinkaan vauhdikasta.

Kyllä tuo radio-ohjelma lopulta kertoi sen pääasiallisen pointin ja se on se, että ihmisiä pitää kohdata. Se, että sinä kirjoitat asiasta ja minä vastaan siihen, ei lopulta ilmennä mitään muuta kuin että olemme huolissamme aiheesta. Se ei vielä auta ketään. Politiikan tasolta panostus edustaa samaa ajan henkeä, kuin se on ollut silloin kun Juice julkaisi albumin ja kappaleen Ajan Henki:
"Valtio on huolestunut byrokratian voimakkaasta kasvusta - tilannetta pohtimaan on asetettu komitea."

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen

Kiitos mielenkiintoisista ajatuksista. Hengailuelämästä sen verran, että toki se varmasti on parempi lähtökohta työllistyä kuin vaikkapa masennus tai päihdeongelma, mutta jos sitä viettää peruskoulun jälkeen useamman vuoden, kouluttautuminen ja työllistyminen tilastojenkin valossa vaikeutuu. Ja kyllä, hyvä pointti, ihmisten kohtaaminen, kuunteleminen ja kannustaminen on tärkeää, mutta kaikkihan eivät sitä halua vastaanottaa tai paha olo voi purkautua uhona jolla ihminen ajaa läheisiään vain kauemmaksi tai väsyneemmäksi.

Matias Gerlich

En ole juuri kuullut keskustelua siitä että hyvin suuri osa tästä ongelmavyyhdistä johtuu kulttuurimme syvenevästä rappiosta. Millään reaaliluvuilla ei nimittäin tällainen syrjäytyminen ole selitettävissä. Jos tulot ja ostovoima sanelisivat kaiken olisi huomattavasti pahempi syrjäytyminen pitänyt olla esim. 1950- ja 1960-luvulla.

Mutta koska naisten ja miesten ryyppääminen, rällääminen ja piittaamattomuus omista lapsistaan on valtion ilmeisessä suojeluksessa (hys, hys ei saa arvostella vastuuttomuutta) niin ei näitä tuloksia tarvitse ihmetellä. Eikä ongelma koske enää vain vuokrakasarmien asukkeja. Sama romahdus on tapahtunut myös päällisen puolin hyvin toimeentulevilla omakotitaloalueilla.

Kyseessä on länsimaisen kulttuurin rappion eräs sivutuote: lisääntyvä juurettomien, vailla moraalia ja arvoja vaeltavien depressio.

Miten ratkaista ongelma?

Vastaus: ei oikeastaan mitenkään muuten kuin lapiomalla rahaa jos sitä enä on. Kulttuurin rappio on niin valtava prosessi ettei sitä oikeastaan voida pysäyttää.

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen

Itse en usko, että kyse olisi vain vanhempien piittaamattomuudesta tai ryyppäämisestä. Olisi hienoa, jos tulevan selvitystyöryhmän tuloksia tulee aikanaan julkisuuteen. Heillä on toivottavasti aikaa perehtyä aiheeseen ja tutkimusaineistoon. Yksi faktahan on, että nykynuoret ovat 90-luvun laman lapsia ja vaikeudet perheissä ovat voineet vaikuttaa heidän kasvuunsa. Ja puhehan ei onneksi ole kaikista nuorista, toisilla menee todella hyvin. Syrjäytymisvaarassa taisi olla n. 30 000 nuorta.

Jukka Korhonen

Helpottaisiko ratkaisujen löytymistä, jos ensin hieman analysoitaisiin tuota syrjäytyneiden joukkoa?

Kaksi ryhmää ovat yliedustettuina: pojat ja mamu-taustaiset.

Noin! Nyt on jo vähän helpompi miettiä niitä ratkaisuja.

P.S.
Mikseivät "tasa-arvo"instanssit pidä tätä minään tasa-arvo-ongelmana, vaan sen sijaan nähdään suurena ongelmana se, että yhteiskunnan parhaiden menestyneiden naisten määrä ei lisäänny yksityisten yritysten hallituksissa?

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen

Olisi tosiaan kiintoisaa tietää tilastoja ja tutkimuksia tähän ongelmaan liittyen. Niitä on varmasti paljon ja toivottavasti selvitysryhmä ne ruotii jotta asialle voitaisiin oikeasti tehdä jotain. Mamuilla taustalla voi olla myös kotouttamiseen ja kielen oppimiseen liittyvät ongelmat.

Kimmo Rintamäki

Osa nuorista on vaan heränny todellisuuteen ja pyrkii jättämään tämän nykyisen sairaan järjestelmän taakseen. kyllä teidän murehtijoiden kannattaa todellakin katsoa ajan henki dokumentti, niin saattaa asenne muuttuua. painotan sanaa saattaa

http://www.ajanhenki.com/

Kolikolla on aina kaksi puolta ja täällä katotaan nyt vaan sitä toista puolta. Kuluttajan puolta. Jos osa näistä nuorista haluaa sisimmässään olla ihmisiä eikä kuluttajia???
Mutta jos on maailmankatsomuksensa luonu, niin asioille ei voi enää mitään. Oppimisen aika on koko elämä niinku tekin täällä sanotte.

Timo Härtsi

- Asunto pitäisi järjestää paljon nopeammin (itse olin asunnottomana vähän yli vuoden ja se vaikeutti elämää kohtuuttomasti)

- Ihmisten nöyryyttäminen virastoissa pitää lopettaa, kaikenmaailman nyrkkipajat ja ilmaistyöt antavat sellaisen viestin, että nuoria ja muita voidaan käyttää surutta hyväksi.

- Kurssit ja pajat ovat 99 prosenttisesti pelkkää huuhaata ja verorahojen haaskausta.

- Ilmaistyöpaikat vääristävät kilpailua ja vähentävät kunnollisten työpaikkojen syntyä jossa työstä maksetaan asianmukainen korvaus. Tälläinen hyväksikäyttö pitäisi lopettaa.

- Työttömille, köyhille ja syrjäytyneille lyödään tässä maassa sellainen stigma, että he eivät halua edes keskustella ongelmistaan. Heitä vastaan asennoidutaan halveksivasti ja vähättelevästi. Sentakia moni ei edes aukaise suutaan ja kertoo, että hyvin pyyhkii vaikka kaikki menee päin persettä.

- Sama homma jos ihminen kärsii jostain mielisairaudesta, niin moni ei uskalla siitäkään puhua tai keskustella. Ei hae apua.

- Harmaa talous voi hyvin tässä maassa, sille pitää tehdä ehdottomasti jotain. Monet ihmiset ajetaan tässä maassa tekemään pimeitä hommia ja tämä estää kunnollisten työpaikkojen synnyn.

- Jos ihminen elää jollain tuilla, niin hänen pitäisi saada tehdä töitä halutessaan vaikka viikon, ilman että kaikki tuet katkeaa ja siitä alkaa aivan käsittämätön virastorumba paperinpyörittelyineen.

Tälläisiä ajatuksia tuli mieleen.

Jukka Johansson

Olet aivan oikeassa tuosta asennoitumisesta. Ei se yksin nuoriin kohdistu, vaan myös ikääntyneisiin työttömiin.

Ilmaistyön teettäminen on vastoin ihmisarvoa. Miksi verovaroin kustannetaan työnantajille ilmaista työvoimaa? Se on tulonsiirtoa veronmaksajilta työnantajille.

Kalle Isokallio taannoin Jälkiviisaissa kysyi mitä tarkoittaa syrjäytynyt nuori. Onko se sellainen, jota sosiaalitäti ei ole saanut kiinni, vai mitä se tarkoittaa. Samoin hän kysyi, että mitä tarkoittaa nuorisotyöpaikka. Onko se sitä, ettei se ole oikeaa työtä, vai eikö siitä makseta oikeaa palkkaa ja milloin siitä nuorisotyöstä saa lopputilin.

Timo Härtsi

Niinpä nämä ilmaistyöt eivät todellakaan ole mikään ponnahduslauta kunnon liksoille. Valitettavasti moni tajuaa tämän liian myöhään kun hänet potkitaan ulos jostain ilmaishommista ja uudet ilmaistyöntekijät tulevat tilalle toiveikkaana vain todetakseen että heitäkin käytettiin hyväksi.

Kannattaa myös pitää mielessä kuinka tämä vääristää kilpailua ja ajaa kunnon työnantajat pois markkinoilta.

Jukka Johansson

"Kannattaa myös pitää mielessä kuinka tämä vääristää kilpailua ja ajaa kunnon työnantajat pois markkinoilta."

- Juuri näin. Miksi sitä ei arvostella, että joku työnantaja saa ilmaiseksi työvoimaa. Koko ajan vaan valitetaan sitä kuinka kalliiksi työttömät yhteskunnalle tulevat.

Timo Härtsi

Nykyään on yhä vaikeampi löytää työpaikkaa missä maksetaan asianmukainen korvaus. Valtio omilla toimillaan edesauttaa ihmisten hyväksikäyttöä.

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen

Kiitos ajatuksistasi. Samaa mieltä siitä, että tukien pitäisi olla joustavampia työnteon suhteen. (Tätä myös vihreät ajavat.) Sen sijaan harjoittelutyöt/työlistymispajat voivat olla nuorelle tärkeitä ihan sen takia, että saa jotain työkokemusta joka taas auttaa eteenpäin.

Aleksi Laine

Syrjäytymisuhan alla ovat tilastojen mukaan erityisesti maahanmuuttajat ja heistä vielä erityisesti pojat. Maahanmuuttajia on muutama prosentti mutta syrjäytyneistä jopa neljännes. Toinen riskiryhmä on pojat yleensä. He syrjäytyvät tyttöjä useammin ja ennen kaikkea jäävät syrjäytyneiksi paljon todennäköisemmin.

Kyse on trendeistä, joille ei ilmeisesti kovin paljon voi poliittisesti tehdä. Työnantajan on järkevää syrjiä maahanmuuttajia kun kerran kotimaistakin työvoimaa on saatavissa yllin kyllin, pojilla ei ole kannustimia miehistyä (eli alkaa paiskia töitä niska limassa), kun avioliitosta ei kannata edes haaveilla hiukan kärjistäen sanottuna.

Mainitussa radio-ohjelmassa vilahti ohimennen, psykologisen liipalaapan seassa kuitenkin se tärkein keino, jolla poliitikot voisivat taistella nuorten syrjäytymistä vastaan, nimittäin työ. Suomesta puuttuu nuorten ja erityisesti poikien työmarkkinat. Mahdollisuus tehdä pikkubisenestä on myös turhan hankalaa erilaisten kieltojen ja lupaviidakoiden takia.

Käyttäjän TiuskeaRakki kuva
Eero Nevalainen

Lopetetaan kaikki tuet niin ei voi enää maata sohvalla, ja sitten jotta töitä löytyy niin poistetaan multa kaikki verot niillä rahoilla. Lupaan luoda työpaikkoja.

Samuel Virkiö

Kirjoittajan oma elämä on varmasti "mennyt putkeen".

Pitäisikö nykynuorten tyytyä vähempään?

Kuulosti kokoomuksen "paskaduuni on hyväksi sinulle, nuori" -jorinalta.

Vihreiltä olen tottunut lukemaan vähän humaanimpaa tekstiä.

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen

Viittaat vissiin siihen että kuljetus- tai hoiva-alan työt olisivat mielestäni "paskaduuneja"? Eivät ole. Jos jäisin työttämäksi, voisin jopa harkita hoiva-alaa, koska se on mielestäni arvokasta työtä, siihen työllistyisi ja täydennyskoulutus ei veisi kauan aikaa. Minusta on väärä lähtökohta leimata mitään työtä "paskaduuniksi". Toki joistakin töistä maksetaan enemmän kuin toisista, mikä on joskus epäreiluakin.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Nuorten syrjäytyminen vältetään, kun lähdemme ajoissa työmme tehtyämme eläkeelle ja vapautamme paikkamme tuleville.
63-vuotias työnsä tehnyt eläkeläinen on valtiolle edullisempi kuin eläkeputkeen ajautuva työtön kaksikymppinen.
Toki suon, että työnsä tehnyt jaksava vanhuskin jatkakoon, mutta ei lakimääräisesti.

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen

Tässä onkin yksi haaste: että saisimme ihmisiä (ja nuoria) koulutettua näille vapautuville ja jatkossakin työllistäville aloille.

Käyttäjän PahaLukki kuva
Juho Salo

Oma syrjäytymisuhka lähti kun sain töitä ja naista. Pääasia, että työt on vientitöitä, infrastruktuuria, energiantuotantoa tai lähipalveluja, tai jotain muuta tähdellistä ja mieltä ylentävää, eikä siis mitään mansikoiden poimimista tai doku ankkojen ja kalsareiden myyntiä - vähemmästäkin varmaan jäisi kotiin. Naisia alkoi löytymään netistä, mutta se kesti kauan ja vaati poikkeuksellista opiskelua sekä evoluutiosta, pelimiesteoriasta, termodynamiikasta, predator-prey analogiasta, öljyhuipusta, valokuvauksesta, pukeutumisesta, ja sitten vielä aimo annos salapoliisityötä ja nuuskimista netissä, sekä spontaania aktiivisuutta ja häikäilemätöntä välinpitämättömyyttä yhteydenottojen määrän suhteen laadun kustannuksella.

Elikkä ostatte talousdemokratiapuolueen, jonka valtiollisen luotonannon opeilla rahoitatte aseteollisuutta ja infran rakentamista, myytte aseita saudeille, palkkaatte nuoret tekemään niitä aseita ja infraa, ja tuotte maahanmuuttajina vain naisia. Sitten heitätte niitä naisia randomilla joka kylään ihan hirveät määrät. Niin, ja sitten 5% syntyneistä pojista abortoidaan. Ylex voi sitten soittaa kellon ympäri Uniikin - Pojat on poikii pa-paukuttaa pallei.

Tämä siis siksi, että höm höm höö, tästä graafista: http://www.stat.fi/til/vaerak/2004/vaerak_2004_200... (no älä sitä lue) nähdään, että alle 50-vuotiaiden ikäryhmissä naisia on vähemmän kuin miehiä. Tämä kaikki vain siksi, että 105 poikaa syntyy 100 tyttöä kohti, mikä löytyy wikipediasta.

Toimikaa.

No ette te niin toimi. Ette te voi. Koska jokainen meistä, joka ymmärtää evoluutiosta, pelimiesteoriasta, termodynamiikasta, predator-prey analogiasta ja öljyhuipusta, myös ymmärtää sen, että syrjäytyminen on osa systeemiä, siinä missä 105-100 suhdekin, joten unohda koko juttu. Tällaisen asian puolesta taistelu olisi kuin taistelisi itse luontoa ja evoluutiota vastaan. Jos niin tekee, se tarkoittaa, että luonto hakee kilpailunsa muualta. Globaalissa talousjärjestelmässä kilpailu on globaalia yksilöiden välillä, jossa rikkaat on rikkaita kaikkialla ja köyhät syrjäytyneet on köyhiä syrjäytyneitä kaikkialla. Me lähestymme kiinalaisen työläisen palkkoja, ja vice versa. Jos me vaihdamme nationalismiin ja itsehallintoon, jossa voisimme kaventaa tuloeroja ja nostaa ihmisiä suosta itsehallinnon suomin voimin, niin jonkun muun maan pitäisi teoriassa myös olla menossa siihen suuntaan. Koko EU-paketin pitäisi kosahtaa kasaan. Silloin kilpailu revitään maiden välisestä kähminnästä, ja sodista, kuten ennen vanhaan. Mitä enemmän siirrymme siis kohti globaalia talousjärjestelmää, sitä suuremmat tulevat tuloerot olemaan, sitä laajempi on rikkaiden valta, ja sitä enemmän meillä on työttömiä köyhiä, ja köyhät miehet == masennus ja syrjäytyminen. Historiallisesti laajaa nuorten köyhien miesten joukkoa seuraa jonkinlainen hallinnon kaato, koska po-po-pojat on poikii pa-pa-paukuttaa pallei, edelleen.

Ainoastaan riittävän poikkeukselliset olot, kuten ehkä tämä öljyhuipun tuoma talouskatastrofi, voi kytkeä sosiaalisen tilauksen muutokselle.

Mielestäni juuri nyt paras neuvo on vain "leikkiä mukana", liittyä vaikka kokoomukseen ja selittää kuinka "me tienataan tällä" jne.

Käyttäjän miljasaresvaara kuva
Milja Saresvaara

On totta että nykyään ns.hyvistä perheistä näyttää ajautuvan yhtälailla nuoria "syrjään" - tiet siihen näyttävät enentyneen, yhdessä mm. sen työttömyyden kanssa.
Viattomalta tuntunut päihteiden viikonloppu-viihdekäyttö saattaa esim. alkaa riistäytymään käsistä pikkuhiljaa, kun se yhdistyy kouluun / töihin pääsemättömyyteen, tai esim. vääriin koulutusvalintoihin jotka sitten keskeytetään, aloitetaan ehkä uusi ja taas keskeytetään, koska vaihtoehtoja on nuorilla paljon eikä oikein mihinkään alaan "tuntumaa" etukäteen. Jos ei ole siis mitään kristallinselvää suunnitelmaa ollut mielessä kauan, ja vähän harvemmalla kai on. Yleinen epätietoisuus?

"Minkälainen on nuori syrjäytynyt aikuinen?" - Sellainen, joka on ajautunut ja vieraantunut yhteiskunnasta, eikä oikein ole tiennyt enään edes aikoihin, miten siihen pääsisi kiinni. On ehkä heittänyt suurimmat toiveet jo koko ajatuksestakin vähän taka-alalle.
Päihdekierteeseen (lähinnä huumeet) ajautui muutama tuttuni teini-iässä (ns.hyvistä perheistä). Sitä kun jatkui pitkälle niin siitä onkin vaikkapa sanotaan kaksvitosena vaikea päästä irti. Sellainen ihminen voi elää omissa marginaalikuvioissaan ilman kosketusta "normaalielämään". Päihteidenkäyttöä ei ehkä edes haluta lopettaa (vaikka tavallaan haluttaisiin), koska siinäkin on omat näennäisturvalliset rutiininsa, eikä teininä päihdekierteen aloittanut 25v. edes hahmota mitä "normaalielämä" on, välttämättä, koska ei ole koskaan elänyt normaalia aikuisen elämää. Eikä näe niitä vaihtoehtoja mitä olisi ehkä sillä normielolla tarjolla.
Syrjäytyneet ehkäpä vielä tottuvat elämään "syrjässään", osaansa tyytyen.

Siis tämä nyt vain esimerkkinä. Syrjäytyä voi nyky-yhteiskunnassa monella eri tapaa. Usein puhutaan nuorista, mutta vähän vanhemmillekkin ihmisille käy niin myös - tosin vähän eri kaavalla kuin nuorten tapauksissa.

kari iivari merenko

... ootsä niindille-, et luulet / toivot jotain viälä kiinnostavan nuoret, ja mitä heille kuuluu...? ...ei kuule, hei.! nyt tytöt ja pojat tekee politiikkaa, ja talouskasvuu: hyödyntämistä, tuottamista, kuluttamista,ihan itsestään selvää luonnonvarojen riistoo-, just niinku tähänki asti. menkööt nuoret armeijaan, se takaa koulutuksen, kuin päästä hengestään jossain huitsin oudossa mestassa. säästypä nekin koulutusfyrgat obligaatioihin+ timanttisisiin kädenpuristuksiin..eikö ?

Pauli Ojala

Turun Sanomissa haastateltiin tässä jokin aika sitten nuorison kanssa pitkään työskennellyttä henkilöä. Hän kertoi, että aivan uusi ryhmä syrjäytyneissä ovat nuoret, jotka eivät ole oppineet käsittelemään pettymyksiä. Lapsia on pidetty "pumpulissa" ei ole saanut tuottaa mielipahaa. Tälläiset nuoret kohtaavat seinän - masentuvat, kun tulee ensimmainen hiemankin suurempi pettymys. Huonoja koulun koetuloksiakaan ei hyväksytä, kun ei saa tuottaa mielipahaa. Usein nämä nuoret ovat niin sanotuista hyvistä ja varakkaista perheistä. Tämä on johtanut siihen, että nuori ei tule sosiaaliviranomaisten tietoon, kun kotoa saa rahaa eikä sitä tarvitse hakea sossusta.

Usein syitä etsittäessä tullaan samaan alkupisteeseen - nuoren kotiin. Kodilla, koululla ja kaveripiirillä on suurin vaikutus nuoren kasvuun.

Olen muuten sitä mieltä, että oppivelvollisuuteen pitäisi kuulua ammatin hankinta.

Toimituksen poiminnat

Sivut