Else Turunen Ajatuksia ja keskustelunavauksia arkipuuhista utopioihin.

Höynäytetty kansa?

Kävin katsomassa Neljäs tie -näytelmän Kansallisteatterissa. Se nostatti päähän monia ajatuksia ja kysymyksiä. Nauratti, kostutti silmäkulmat - ja ärsytti. Ja niin poliittinen oli sen sanoma...

Neljäs tie on Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän käsikirjoittama tarina Suomen ja suomalaisten elämästä sodanjälkeisen ajan kriisien keskeltä öljykriisiin ja ennätystyöttömyyteen (2,9 % !), Korpilammen konsensushenkeen, lamaan, Emuun, Eu:hun ja lopulta nykyiseen talouskriisiin. 

Kulttuurikritiikin moniäänisyyden nimissä tässä muutama ajatukseni esityksen sanomallisesta sisällöstä. Ja sitä olikin faktoissa ja historiatiedossa mitattuna paljon. Esitys sai kiinnostumaan taloushistoriasta ja taloustieteestä: miksi tietynlaisiin ratkaisuihin on päädytty tietynlaisissa historiallisissa tilanteissa?

Faktapitoisuus oli toisaalta myös ongelma: runsas tietomäärä saattaa saada jotkut katsojat unohtamaan, että esitys on kuitenkin omanlaisensa tulkinta ja näkökulma todellisuuteen. Näytelmä, satiiri ja myös poliittinen viesti.

Plussaa:

  • Runsas faktuaalinen tietomäärä. Arkistokuvat, luvut ja historialliset tapahtumat.
  • Hauska. Varsinkin 1. puoliaika. Hyviä sketsihahmoja ja näyttelijöitä.
  • Esitys nostaa hyvin esille markkinatalouteen liittyviä sosiaalisia ja moraalisia kysymyksiä sekä liiallisten säästötoimien nostattaman inhimillisen hädän - mikä niin helposti saattaa unohtua niiltä, joiden ei tarvitse jatkuvasti ajatella rahan riittävyyttä. Miten markkinatalous on pysynyt rengin roolissaan?
  • Näytelmä peräänkuulutti hienosti demokraattista keskustelua. Se nosti esille huonoja menettelytapoja, kuten ettei Emusta käyty kunnon keskustelua tai ettei Eu:n Maastrichtin sopimuksen talouskriteereistä pidetty kiinni. Baroso linjaa EU:n visioksi yhteisbudjetin ja liittovaltiokehityksen. Mieleen nousi heti kysymys, mikä on Suomen hallituksen näkemys? Miten meidän kannattaisi menetellä, jos emme kannata suoranaista budjettivallan luovutamista ja yhtenäistettyä vastuunottoa?
Miinusta:
  • Yksipuolinen ja paikoin populistinen näkökulma tapahtumiin. 
  • Ystäväni löysi myös taloushistoriallisia virheitä: 90-luvun pankkituen kohdalla esityksen viesti oli, että veronmaksajien rahoja paloi miljardeja. Todellisuudessa pankit maksoivat tuet takaisin (korjaus 5.5.13: pääomalainan, ei kaikkia tukia) vuosikymmenen loppuun mennessä SKOP:a lukuunottamatta. Pankkien kaatumisesta on historiassa myös esimerkkejä, joissa tavallinen kansa on joutunut kärsimään. Asiat eivät ole niin yksiselitteisiä, ja päätökset ovat aina vaikeita. Mieheni myös huomautti, ettei nykykriisissäkään juuri puhuta lainojen tuotoista. Ehkä siksi, että riskit ovat kuitenkin niin isot? Ystäväni kehoitti myös miettimään, olisiko vanhoista valtionyhtiöistä tullut niin menestyviä ilman yksityistä pääomaa? Esityksen näkökulma on, että menestys olisi ollut taattu myös valtion rahoilla. Entä sotahistoria? Talvisodassa Suomea tuskin puolustettiin iloisesti saksalaisia lauluja laulaen, vaikka liittouduimmekin.
  • Esitys ei tuonut esiin Eu-jäsenyyden hyviä puolia, taloudellista vakautta, rauhaa, työvoiman liikkuvuutta… Eikä myöskään ilmasto- ja ympäristöhaasteita taikka niihin liittyviä liiketoimintamahdollisuuksia.
  • Mikä olisi Neljäs tie? Kommunismin ja sosialismin rinnalle nousi vapaa markkinatalous ja Tony Blairin ensin harjoittama sosiaalinen markkinatalous, Kolmas tie (Anthony Giddens). Esitykseen ei ymmärrettävästikään mahdu ratkaisuehdotuksia. Se herättää ajattelemaan. Ja lopulta  povataan epäjärjestystä tai vallankumousta. Katsoja jää miettimään, mitä sitten? Green New Deal tai jotain muuta? 
Viisas mieheni kehoitti lukemaan tuoretta Aku Ankkaa. Siinä on juttu, jossa Roope Ankka omistaa lähes kaikki markkina-alueen yritykset ja nostaa hinnat pilviin. Ihmisillä ei ole varaa ostaa mitään. Niinpä he siirtyvät vaihtotalouteen. Munat, vihannekset ja kotieläimet vaihtavat omistajaa ja ahne Roopekin tajuaa, että kuluttajilla pitää olla mahdollisuus kuluttaa ja että raha on vain vaihdon väline.

Oi, olisipa globaali markkinatalous jotakin niin yksinkertaista!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (23 kommenttia)

ulf fallenius

90 luvun lamassa ryöstettiin suoraan kansalta rahat laittamalla asunnot pakkomyntiin puolella arvolla millä oli ostettu vaan siitä syystä että vakuusarvo oli alentunut ja se ei riittänyt että oli hoitanut lainalyhennykset ajallaan.Verotusta kirstettiin älyttömästi just näistä pankki apupaketeista johtuen niin eipä nyt vähätellä kansan kärsiimyksiä+ että kaadettiin kymmensiätuhansia yrityksiä jolla oli valutta lainaa kun yksi viisas Viinanen vakutti että ei devalvoida.90 luvun lama hoidettiin suorastaan vaan valtion etua ajatellen,kansa ei ollut tärkeä missään vaiheessa kriisiä ja sama toistuu myös tässä eurokriisissä.Se joka löytää jotain hyvää tässä täysin epäonnistuneessa Eu,ssa ja eurossa täytyy olla hullu koska siitä on muodustunut histoorian suurin epäonnistuminen kun suurin osa ei noudata sääntöjä ja olemassa olevatkin säännöt muokataan miten sattuu.Rauhastakaan en olisi niin varma tällä kehityksellä millä nyt mennään.

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen

Kiitos ajatuksistasi. En halunnut vähätellä kansan kärsimyksiä 90-luvun lamassa, mutta en myöskään usko, että poliitikot olisivat tehneet päätöksiä vain vallan ja rahan ahneudessaan. Virheitä toki varmasti tehtiin ja niistä nykynuoret maksavat vieläkin (tutkimukset laman vaikutuksista silloisten lapsen kehitykseen).
Luulen, että pääoman liikkeitä on vain aika vaikea ennustaa ja toivon että taloushistoriasta voitaisiin jotain oppia. Tosiasia kuitenkin on, että ennen tätä kriisiä Suomessa elettiin poikkeuksellisen vakaata aikaa. Itse toivoisin että Eu-valtiot löytäisivät tavan olla rauhaa ja vakautta edistävässä liitossa, niin että säännöistä ja sanktioista pidettäisiin kiinni (jos esim. taloutta ei hoideta kunnolla) ja että kulttuuriset erityispiirteet ja lähidemokratia kunnolla huomioitaisiin (itsenäinen päätäntävalta ja vastuu). Tulevaisuuden hyvinvoinnin vuoksi toivon toki myös, että tajuaisimme lähteä voimallisemmin kehittämään, tuottamaan ja markkinoimaan kestävään kehitykseen liittyviä hyödykkeitä ja palveluja.
Mitä tulee ihmisten hätään, toivoisin että poliitikot kuuntelisivat asiantuntijoita, joista julkisen talouden kurjistus on mennyt jo liian pitkälle. Ettei käy kuin Aku Ankassa. Nykykriisin hoitoon en osaa juuri ottaa kantaa nykyosaamisellani. Muuta kuin että loputtomasti emme voi rahoittaa ja hyvät vakuudet ovat välttämättömyys.
Nythän Portugalissa nuorisoa on kehoitettu muuttamaan muualle. Aivan kuin maa lähtisi nakertamaan omaa kivijalkaansa. Tässä piilee mielestäni myös meillä Suomessa keskusteltu Vartiaisen mallin heikkous: jos työvoiman tarjontaa lisäämällä halutaan luoda työtä ja etsiä kysynnän ja tarjonnan tasapainoa, tarkoittaa se ilmeisesti globaalissa taloudessa sitä, että työn perässä on liikuttava sinne missä sitä on ja markkinaehtoisilla palkoilla. Itsestäni tuntuisi paremmalta ratkaisulta pyrkiä kannustamaan yrittäjyyttä, globaalia markkinointia ja työntekijöiden palkkaamista alueellisemmin.

Pekka Heliste

"Kiitos ajatuksistasi. En halunnut vähätellä kansan kärsimyksiä 90-luvun lamassa, mutta en myöskään usko, että poliitikot olisivat tehneet päätöksiä vain vallan ja rahan ahneudessaan. Virheitä toki varmasti tehtiin ja niistä nykynuoret maksavat vieläkin (tutkimukset laman vaikutuksista silloisten lapsen kehitykseen)."

Hyvä esimerkki suomalaisen hallinnon ja polittikan kylmyydestä oli lamavelallisten myynti velkaorjiksi.

Lipponen hallitus myi 12 miljardin velat norjalaiselle sijoitusyhtiölle 600 miljoonalla eli 5 % niiden nimellisarvosta !

Asia käsiteltiin talouspoliittisessa valiokunnassa , kahdessa kokouksessa ja valiokunta oli yksimielinen

Mainitun valiokunnan kokouksessa 29.11. mukana olivat Paavo Lipponen, Olli-Pekka Heinonen, Suvi-Anne Siimes ja Eva Biaudet.

Kokouksessa 8.12.: Sauli Niinistö, Olli-Pekka Heinonen, Sinikka Mönkäre, Kalevi Hemilä, Suvi-Anne Siimes ja Erkki Tuomioja.

Varman nuo lamavelalliset olisivat ollet valmiita maksamaan vapaudestaan tuon verran , mutta noilta kolmelta ei löytynyt armoa.

Sopimus varmisti myös, että valtio ei armahda heitä

Niinpä valtio maksoi moninkeratisesti kun se osti velalliset osittain vapaaksi 2000 luvun alussa.

Mutta useimmille vapaus koitti vasta 2010 luvulla eli auttamattomasti liian myöhään.

Sen vuoksi minua yököttää kun Niinistö esittää koko kansan presidenttiä, muut ovat sentään Tuomiojaa lukuunottamattta vetäytyneet politiikasta

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"niin että säännöistä ja sanktioista pidettäisiin kiinni"

Uskotko tosiaan että EU muuttuu näin radikaalisti?

ulf fallenius

Turunen ei sinun visiossa mitään vikaa ole muutakun että se ei toteudu sinun toivomallasi tavalla senhän näkee jo nyt miten Eu.ssa hujataan ja kovemman päälle,esimerkiksi Kreikka pakettit missä rahat ei mennyt Kreikkalle vaan Saksan ja Ranskanskan pankkeille ja muutamalle muulle kun ei haluttu sijoittajariskiä toteuttaa vaan laitettiin riskit veronmakajilla ja Saksa vie muutenkin koko paletti siihen suuntaan mihin haluaa ja Suomi tyhmänä ilman mitään päätösvaltaa keskellä tätä koko rumaa peliä.Euron ympärillä tässä koko eurokriisissä ei mitään kaunista tai oikeudenmukaista kannattaisi jo herätä todellisuuteen ja tarina jatkuu kauan rumana pelinä euron ympärillä.

Jaakko Anttila

Huuhaatietoa Suomen lamasta.

Lainanotto ulkomailta vapautettiin sääntelystä ja kotimainen luotonanto vapautettiin sääntelystä vuonna 1985. Suomessa alkoi hillitön korkeasuhdanne vuonna 1985. New Yorkin pörssiromahduksen jälkeen syksyllä 1987 keinottelijat vetivät rahansa pois Helsingin pörssistä ja sijoittivat ne asuntoihin Helsingissä. Siitä alkoi asuntomarkkinoiden ylikuumentuminen, joka päättyi täydelliseen romahdukseen samoin kuin automarkkinoiden ylikuumentuminen, jota vauhditti se, että ennestään vahva markka revalvoitiin vuonna 1989. Vuonna 1989 Suomessa myytiin 160 000 uutta henkilöautoa. Monet jäivät kahden asunnon loukkuun: uusi oli jo ostettu, mutta vanha asunto jäi myymättä asuntomarkkinoiden hyytymisen vuoksi.

Kuntien ja valtion verotulot kasvoivat 10 % vuosivauhtia vuosina 1986-1990. Pankit kylvivät rahaa jokaiselle yrittäjälle, joka sitä kehtasi pyytää. Suurimpana ongelmana oli presidentti Mauno Koiviston, Suomen Pankin pääjohtaja Ralf Kullbergin ja Suomen Pankin johtajan Markku Puntilan pakkomielle vahva markka, joka piti Suomen pankkien antolainakoron 15 % tasolla kuuden vuoden ajan. Markan revalvoinnin jälkeen 100 000 pk-yrittäjää ja taksiyrittäjää otti halpaa valuuttalainaa ulkomailta vuonna 1989.

Suomen laman merkittävin aiheuttaja oli idänkaupan loppuminen yhdessä yössä persaukisen Neuvostoliiton yksipuolisella päätöksellä. Tavarat oli toimitettu sopimusten mukaisesti, mutta Neuvostoliitto ei pystynyt maksamaan Suomelle 3,6 miljardin markan velkaansa. Se kaatoi suuriakin vientiyrityksiä ja kauppahuoneita ja ne 3,6 miljardia olivat poissa Suomen kansantaloudesta.

Presidentti Koivisto päätti, että Suomi jättää jäsenyyshakemuksen Euroopan yhteisölle sen jälkeen, kun Ruotsi oli sen tehnyt ennen Suomea. Sen vuoksi revalvoitu vahva markka sidottiin EY:n valuuttakurssimekanismiin (ERM). Syksyllä 1992 George Soros löi miljoonilla punnilla vetoa sen puolesta, että ERM:ään sidottu Ison-Britannian punta romahtaa, ja romahtihan se samoin kuin koko ERM. Suomella oli edessään pakkodevalvointi ERM-sidoksen vuoksi ja markka jäi kellumaan. Lopullinen devalvoitumisprosentti oli 27 ja se kaatoi välittömästi konkurssiin 100 000 valuutta-lainaa ottanutta pk-yrittäjää ja taksiyrittäjää. Devalvointipäivän iltapäivällä Suomen pankkien antolainakoroko oli 19 %.

Laman aikana työttömyys nousi lähelle puolta miljoonaa, BKT romahti, verotulot romahtivat ja myös välillisen verotuksen tuotto romahti, koska hyväosaiset vähensivät kulutustaan solidaarisuussyistä.

Laman aikana kuntien ja valtion menoautomaatit rahoitettiin ulkomaisella lainanotolla. Siitä syystä Suomen valtion ulkomaanvelka nousi lyhyessä ajassa tähtitieteellisiin lukemiin.

"Luotiin menoautomaatteja", sanoi Mauno Koivisto tv-haastattelussa kesällä 1994.

Pekka Heliste

"Pankit kylvivät rahaa jokaiselle yrittäjälle, joka sitä kehtasi pyytää. Suurimpana ongelmana oli presidentti Mauno Koiviston, Suomen Pankin pääjohtaja Ralf Kullbergin ja Suomen Pankin johtajan Markku Puntilan pakkomielle vahva markka, joka piti Suomen pankkien antolainakoron 15 % tasolla kuuden vuoden ajan. Markan revalvoinnin jälkeen 100 000 pk-yrittäjää ja taksiyrittäjää otti halpaa valuuttalainaa ulkomailta vuonna 1989."

Ei vahva markka ollut Koiviston keksintöä. Myös lähes kaikki Euroopan maat harjoittivat vakana valuutan politiikkaa esim Ruotsi tai Norja.

Senaikaisten talousoppien mukaan kellunta tai devalvaatio oli epäreilu kilpailukeino ja niinpä niiden maiden , jotka pyrkivät yhdentymään EY oli noudatettava vakaata valuuttapolitiikkaa.

Jos Suomi olisi sortunut devalvointiin tai kelluntaan niin se olisi syrjäytetty vapaakaupasta ja muista yhteismarkkinoiden eduista.

Vakaa markka ei ollut suomalainen idea muutne kuin siltä osin, että Suomi valitsi EY eikä SEV.

Ruotsi jaksoi puolustaa vakaata kruunua jopa 500 % koroilla, Suomi luovutti jo paljon aiemmin.

Kun mainitset tuon pankkien rahansyydön niin ei siitä päättänyt Koivisto tai Liikanen vaan Kokoomus vartoi hallituksessa, jotta Lassilan, Tiivolan, Ali-melkkilän, Wegeliuksen pellossa elämistä ei olisi rajoitettu.

Ja paperiteollisuus harjoitti mittavaa valuuttakaupaa ja kun devalvaatiota ei kuulunut niin kauppatuloja ei kotiutettu ja näin valuuttapako kiihtyi ja markka romahti, kun SP rahat loppuivat

Nämä pellossa eläneet nostettiin sankareiksi lamassakin

Pekka Heliste

"Laman aikana kuntien ja valtion menoautomaatit rahoitettiin ulkomaisella lainanotolla. Siitä syystä Suomen valtion ulkomaanvelka nousi lyhyessä ajassa tähtitieteellisiin lukemiin."

Veronmaksajien lopulliseksi kokonaistappioksi pankkikriisistä on arvioitu noin 50 miljardia markkaa

Kun velkaa syntyi n 60 miljardia niin syömävelan osuus oli vain 10 miljardia eli vain pieni osa .

Ja tuo velkakin muutettiin muutamassa vuodessa kotiamaiseksi velaksi

Pekka Heliste

"Devalvointipäivän iltapäivällä Suomen pankkien antolainakoroko oli 19 %."

Minäkin maksoin lähes koko 90-luvun 16 % asuntolainakorkoa , ei se juurikaan muuttunut enne /jälkeen laman.

Ulkomaan velkaan houkutti se, että sitä myytiin 6 %.Pankit saivat rahaa ulkomaista halvemmalla ja myivät sen halvalla suomalaisille .

Valuuttariski oli ilmeinen vaikka vakaata valuutta markkinoitiin, erityiseti liikepankit KOP/SYP toitottivat riskittömyyttä.

Mutta kyllä jokaisen olisi pitänyt tajuta riski, ainakin minä tajusin enkä ottanut valuuttalainaa vaikka sitä tarjottiin.

Tosin olisin sanut niin paljon, että olisi kannattanut ottaa.

Lainanantoon liittyi myös rikollinen puoli: pankinjohtaj ajakoi lainaa ilman vakuuksia ja sai lainasta hyvän provikan esim 30 % .
Velkaa ei maksettu koskaan takaisin.

Niinpä tv:ssä oli 2000 luvun alussa hyvin 80-luvun oloja kuvaava juttu.Kaveri istui Westendissa suuren omakotitalon pihalla ja kertoi miten he nuoret persaukiset miehet saivat lainaa aluksi kuusi miljoonaa ja lopussa heillä oli velkaa 30 miljoonaa per pää.

Velka jäi maksamatta,ja meni ulosottoon, mutta onneksi saattui vaimoksi käsittämättömän rikas nainen.

Nyt herra oli tullut uskoon, päässyt velkasaneeraukseen ja katui syvästi temppujaan , mutta edelleen persaukisena ei voi maksaa velkojaan koskaan takaisin

Pekka Heliste

"Ystäväni löysi myös taloushistoriallisia virheitä: 90-luvun pankkituen kohdalla esityksen viesti oli, että veronmaksajien rahoja paloi miljardeja. Todellisuudessa pankit maksoivat tuet takaisin vuosikymmenen loppuun mennessä SKOP:a lukuunottamatta. Pankkien kaatumisesta on historiassa myös esimerkkejä, joissa tavallinen kansa on joutunut kärsimään. "

Pankkituki oli n 60 miljardia markkaa ja se siälsi myös muidne pankkien piilotukia.

KOP oli menossa konkurssiin ja KOP osakkieden arvo nollautui , mm sijoittaja Tuunanen jakeli arvottomiksi käyneitä osakkeita, ne olivat siihen aikaan vielä paperimuodossa.

Mutta Viinanen ja Aho päättivätkin pelastaa KOP ja SYP omistajien varat olihan KOP ja SYP puoli miljoonaa omsitjaa Kepun ja Kokoomuksen perusäänestäjiä, ja niinpä esim .Niipä 1993 valtio päätti myydä Suomen Säästöpankki-SSP Oy:n ”hyvät” osan sen kilpailjoille (SYP, KOP, PSP ja Osuuspankit), jotka jakoivat saaliinsa tasaosiin. Kauppahinta oli noin viisi miljardia markkaa, jonka ostajapankit saivat takaisin pelkällä yhtiön likvideihin varoihin kuuluuneella noin 5 miljardin markaan kassavarantotalletuksella! Terveiden osien lainakanta oli 55 miljardia markkaa ja kun korot olivat n 15 % luokkaa niin vuosituotto yksin oli 8 miljardin luokkaa.

Markkinaehtoisessa kaupassa arvo olisi ollut kymmeniä miljardia, normaalisti lainakannan suuruinen tuolla korolla tai jopa ylikin.

Lisäksi pankit saivat oikeuden ajaa terveitä yrityksiä nurin, siirtää omaisuus taseeseen ja siirtää roskalainoiksi muuttuneet velat Arsenalin piikkiin.

Näin piilotukea jaettiin kymmeniä miljardeja "pimeästi"

Ruotsissa ja Norjassa valtio meni omistajski tukiosuudellaan pankkeihin ja ne tekivät voittoa pankkikriisillä kun ne omsitajina saattoivat myydä omistuksiaan kun arvot olivat palautuneet.

Samoin USA:ssa, Englannissa valtioit ovat sosialisoineet vaikeuksiin joutuneet pankit.

Ainoastaan Suomi ainoan länismaana on pelastanut omistajien varat ja sosialisoinut tappiot.

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen

Kiitos Pekka. Itseni pitää tosiaan kerrata taloushistoriaa. Tiedätkö kirjaa, jossa olisi selvennetty tutkimuksin tehtyjen toimien vaikutuksia verrattuna siihen, miltä vaihtoehtotoimien vaikutukset nykytiedon valossa olisivat näyttäneet? Minustakin tuo tukitoimia vastaava siivu pankkien omistusta kuulostaa näin intuitiivisesti järkevältä. Soininvaara ehdotti sitä aiemmin jo nykykriisin takauksiin. Kun suhdanteet muuttuisivat, laina olisi hyvä sijoitus. Olisiko sinusta siis ollut hyvä ratkaisu sosialisoida Suomessakin ongelmapankit vai ajaa ne mahd. hallitusti alas? Suuren joukon talletukset olisivat varmasti menneet.
Mitä mieltä olet nykykriisistä? Olisiko Saksan ja Ranskan löperösti lainoja myöntäneet pankit pitänyt vain ajaa alas? Ainakin tuntuu, että pankkitoiminnan säätelyssä ja valvonnassa riittää hommia. Miksi Euroopassa ei opittu riittävästi Jenkkien finanssikriisistä...? Vai onko niin että isorahaiset uhkaavat siirtää pääomansa muualle jos säädökset ovat liian tiukat? Toisaalta vastuullisesti asiat hoitavalla alueella luulisi olevan parempi vakaus ja pienemmät riskit. Omassa mielessäni on lähinnä vain kysymyksiä.

Pekka Heliste

Ei valtion tekemä haltuunotto olisi vaarantanut talletuksia, päinvastoin.

Ruostsissa ja Norjassa valtio otti pankit haltuunsa ja teki voittoa pankkikriisillä
Samalla Ruotsi ja Norja omistajina estivät pankkeja ajamasta yritysiä konkurssiin eikä syntynyt samanlaista työttömien armeijaa kuin Suomessa.

Mitään kovin hyvää kirjaa ei ole olemassa, sillä tunnetuilla kirjoittajilla on ollut poliittinen motiivi pestä yritysmaailma ja pankkien johto puhtaaksi.

Ja nuo vastakkaisen mielipiteen esittäjät ovat taas katkeroituneiden ihmisten kirjoitelmia

Mutta näitä yhditelemällä ja käyttämällä omaa päätään voi rakentaa uskottavan kuvan tapahtuneesta

Jokainen kriisi on erilainen, joten menetelmätkin ovat erilaisia, mutta varmaankin hehtaaritukien sijasta olisi pitänyt pankkien pelastaminen jättää kansalliselle tasolle. Sekin olisi johtanut valtioiden tukemiseen kuten nytkin.

Arhi Kuittinen

Else, ystävälläsi ja sinulla on vakava näkökulmavirhe että "Pankit maksoivat pankkituen takaisin".

Kysy: Kenen rahoilla ja millä keinoilla pankit maksoivat tuen takaisin?

-Koivisto armahti lain ohi pankkien verorikokset
-Valtio aksoi ulkomaisten sijoittajien "sijoituksia" takaisin, joita pankit olivat "taanneet
-Koivisto rikkoi perustuslakia Koiviston konklaavissa vaatien tuomareita vapauttaman pankit kaikista rikosoikeudellisista vastuista - kansalaiset maksoivat pankkien rikokset ja omaisuuden kaappaukset
-Ruotsissa valtio tuki ennekkaikkea pienia yrityksia, pankit tahallaan kaatoivat yrityksia

Pekka Heliste

Eduskunta hyväksyi tuon lain , Koivisto oli parlamentarismin tukija ja halusi luopua Kekkosen ajan vallankäytöstä, jossa presidentti käyttää kaikkea valtaa.

Yrität väistää sen tosiasian, että Eduskunta on ylintä valtaa käyttävä elin. Mutta Eduskunnassa oli tuolloin porvarienemmistö ja porvarihallitus, mutta heillähän ei ole mitään vastuuta lainsäädännöstä ?

Esityksesi on todella törkeää propagandaa ja yrität pestä Ahon/Viinasen puhtaaksi. Viinanen ja Aho puolustivat tuota lakia voimakkaasti.
Laki olikin epäselvä , mutta verottomuustulkintaa oli noudattetu pitkään, joten ei asia selvä ollut. Mutta tietysti verollisuustulkintakin olisi ollut mahdollinen ja 10 miljardin lasku olisi kaatanut KOP/SYP, joten asiaa ei haluttu oikeuden päätettäväksi/arvottavaksi.

"Koivisto rikkoi perustuslakia Koiviston konklaavissa vaatien tuomareita vapauttaman pankit kaikista rikosoikeudellisista vastuista - kansalaiset maksoivat pankkien rikokset ja omaisuuden kaappaukset"

Kukan tahansa voi vaatia mitä tahansa, mutta tuomarit ovat riippumattomia eikä heidän pidä noudattaa komentoja. Tuomarit ovat erottamattomia joten Koivistolla ei ollut mitään valtaoikeuksia tuomareiden suhteen.

Enemmän tuomiohin tai tuomitsematta jättämisiin vaikutti tuohon aikaan, että poliiseista , syyttäjistä ja tuomareista hyvin harva oli perehtynyt talousrikoksiin.

Niinpä poliisi levitteli useimmiten käsiään ja toesi, että ne ovat herrojen asioita eikä kuulu poliisille.

Kun luet noita kommentteja niin ymmärrät kuinka syvälle propaganda on syöpynyt useimpiin lamaa käsitteleviin kirjoittajiin

Ja on huomattava, että laman pääsyyllisiä , Lassilaa, Tiivolaa, Ali-Melkkilää, Wegeliusta , Riikosta pyritään pesemään epätoivoisesti puhtaaksi

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen

Selvitin asiaa nopeasti googlaten. Nyt korjasin tekstiin kohdan. Wikipediassa on aika hyvin aihesta: "Varsinaisen pankkituen pääasialliset saajat olivat SKOP, STS-Pankki, Suomen Säästöpankki ja Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal. Tukea annettiin rahallisesti 61 miljardia markkaa ja takauksina 28,3 miljardia. Vuoteen 2004 mennessä takaukset olivat palautuneet kokonaan, mutta rahallista tukea oli takaisin saamatta noin 37,3 miljardia markkaa.[5] Veronmaksajien lopulliseksi kokonaistappioksi pankkikriisistä on arvioitu noin 50 miljardia markkaa.[1][6] Luvussa eivät ole mukana liikepankkien omistajille koituneet tappiot eivätkä välilliset kansantaloudelliset vaikutukset."
Oleellista minusta olisi verrata lukua ja toimia vaihtoehtoihin. Koska mikään asia maailmassa ei ole niin kovin musta-valkoinen.

Pekka Heliste

Wikipediakaan ei ole arvovapaa tietolähde, koska se on luotu kenen tahansa kiinnostuneen toimesta.

Usein luojalla on ollut intressi esittää asiansa omista/oman viiteryhmän näkökulmasta.

Asiantuntijat ovat usein huoria, jotka myyvät korkeimman tarjouksen tehneen näkemystä tukevia lausuntoja.
Minäkin olen joskus ostanut tällaisia lausuntoja. Etenkin laki-ja talousasiantuntijat myyvät tällaisia.

Ja kuten tässäkin kerrotaan VARSINAISEN pankkituen saajat on lueteltu, mutta se jättää sijan välillisten ja piilotukien olemassaololle

Pekka Heliste

Ja tuohon oikeudenkäyttöönkin on muitakin näkökohtia: Tuomareilla oli paljon omia busineksia vielä 80-luvulla . Kihlakunnantuomari olieräänlainen urakoitisija ,joka palkkasi kaikki oikeuden virkamiehet omalla kustannuksellaan ja sai tulonsa valtiolta ja asiakkailta suoritteiden mukaan.

Systeemiä kutsuttiin sporttelijärjestelmäksi. Kun talousrikokset olivat työläitä ja hankalai niin niiden palkkiot jäivät pieniksi suhteessa työhön ja niitä ei haluttu käsitellä oikeudessa vaan syyttet hylättiin eikä poliisi ja syyttäjäkään halunnut käydä oikeutta heikkojen tuloksien vuoksi

Sporttelijärjestelmä kumottiin vasta 90-luvulla

Korkeimman oikeuden jäsenet ovat taas aina tehneet sivutöitä suurille ysritykseille, joten heidänkään intresseissä ole ollut toimia vastoin tärkeimpien asiakkaiden etua.

Vasta 2000-luvulla on kiinnitetty huomiota tähän sidonnaisuuteen, mutta varsinaisesti sivutöitä ei ole rajoitettu.

Tämä suhde tietysti heikentää oikeuden puoluettomuutta.

Mutta näitä faktoja ei haluta esittää, ne kun ovat aatteellisesti vääriä.

Kukapa haluaisi tunnustaa joutuneensa kavereidensa vedättämäksi ?

Pekka Heliste

Itse asiassa Suomen oikeuslaitoksen ammattitaito ei riitä vieläkään talousrikosten tutkintaan ja tuomitsemiseen.
Niinpä jutut venyvät ja lopulta tulee vapauttava tuomio kun oikeudenkäynti on kestänyt liian pitkkän ja tuomio EIt:ssä alkaa näyttää todennäköiseltä

Talousrikosten selvittely on kallista ja aikaa vievää, joten poliisi/syyttäjä luopuu useimmiten tutkinnasta liian kalliina

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen

Yleltä tuli muuten hiljattain hyvä dokumentti Jenkkien finanssikriisistä. Sielläkään pääjehuja ei ole saatu vastuuseen. Yleinen syyttäjä vetosi siihen, että on vaikea osoittaa, että nämä ylimmät johtajat tietoisesti ja tahallaan antoivat alaistensa puuhastella löperösti annettujen, jopa tyrkytettyjen lainojen kanssa. Todellisuus on välillä käsittämätöntä. Tosin myös Fbi:n resurssit oli suunnattu terrorismin torjuntaan, joten talousrikostutkintaan ei riittänyt tutkijoita.

Pekka Heliste

USA:ssa asian kaivelu olisi horjuttanut Bushin jakkaraa. Muistoissa olivat Nixonin ja Clintonin jahtaukset eikä haluttu tehdä uutta presidentin kiekutusta, sillä se lamautti hallintoa pitkäksi aikaa

Pekka Heliste

Laman aikaan myöskin puolueet ajautuivat konkursiin.Punapääoman tuho n tunnetuimpia

Vähemmän tunnettu on, että myös Kokoomus ajautui suoritustilaan sijoitusseikkailuissa. EK pelasti Kokoomuksen, mutta samlla Kokoomus ajautui EK syliin ja tiukkaan ohjaukseen.

Katainen nosti 2007 ? lasia sen kunniaksi, että viiemiset lamavelat oli maksettu

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen

Kiitos Pekka näkemyksistäsi. Tiedoissasi on monta tarkistamisen arvoista pointtia. Olisipa upeaa, jos joku hyvä tutkiva journalisti tekisi pankkikriisistä vielä ison jutun monipuolisin näkökulmin. Vaikka Kuukausiliitteeseen.. :)

Käyttäjän karifa kuva
Kari Fagerström

Tekijöitä varmaan olisi, sen sijaan en usko muiden kuin esim. Tämän US:n sitä julkaisevan ainakaan vielä kun "osalliset" paistattelevat parrasvaloissa.

Toimituksen poiminnat

Sivut