Else Turunen Ajatuksia ja keskustelunavauksia arkipuuhista utopioihin.

Kulkupelin armoilla

Oli kirpeän kaunis keväinen pakkasaamu. Aurinko paistoi ja sai silmät sirrilleen. Kävelin kohti Munkkivuorta vaunuissa nukkuvan lapseni kanssa. Huopalahdentiellä liikennevalot vaihtuivat vihreään ja katsottuani sivuille lähdin työntämään vaunuja tien yli. Sitten se iski.

Pelästys. Hämmästys. Viha. Keski-ikäinen mieshenkilö kaasutteli katumaasturillaan suojatien läpi noin pari metriä vaunujeni reunasta. (Se miksi paljastan automerkin selviää myöhemmin.) Päin punaisia tai kääntyen Munkkivuoresta, jostakin kuin tyhjästä.

Näytin keskisormea, pyöritin päätä. “Törkeää!” huusi vastaan kävellyt keski-ikäinen mies. Kiiruhdimme yli, sillä valot olivat vaihtumassa ja iso rivi autoja valmiina kaasuttamaan.

Selvisimme hengissä, vahingoitta. Mutta elämä on haurasta ja sattumista kiinni. Usein kuljen puoliunessa tai ajatuksissani, jos olen kulkureitin jo varmistanut. Nytkin pohdin, miten saisin aamut organoisoitua sutjakammiksi, niin ettei kuitenkaan olisi kiire.

Autoilijan käytös oli vakavaa liikenteen tai pikemminkin ihmishenkien vaarantamista. Mutta olen jo pitkään pohtinut, mihin liikennesääntöjen tuntemus on ainakin tienantamisen osalta haalistunut. Kokemukseni on, että Helsingissä vain harva autoilija antaa tietä. Jos seison suojatien edessä itsekseni, yleensä kukaan ei pysähdy. Jos seison lapsen/lasten kanssa, kenties joka kymmenes autoilija antaa tietä. Liikennesääntöjen mukaan jokaisen se tulisi tehdä. Ja pikkukoululaiset liikkuvat yksin. Samoin hitaat vanhukset, joilla aistit eivät ole enää terävimmillään. 

Onko todellisuus hämärtynyt?

Autoilija istuu sisällä lämpimässä ja katsoo maailmaa lasin läpi. Käytössä on kenties viihdettä ja joskus jopa puhelu päällä.

Autoista on tehty turvallisia. Ne suojaavat niillä matkustavia. Katumaasturit on kaiken järjen mukaan tehty vaikeakulkuisille metsäteille, mutta citymaasturit ovat joillekin statussymboli ja kenties tae omasta turvallisuudesta tai yleensä yksin ajelevalla lapsettomalla/lemmikittömällä oman egon jatke.

Mietin, onko virtualisoituneella maailmallamme vaikutusta niin, että kuskin halu reagoida toisten, ulkopuolella olevien maailmaan alenee?

Moottoripyöräilijä on haavoittuva. Kaikilla aisteillaan osa sitä todellisuutta missä ajaa. Kenties siksi harvat moottoripyöräilijät eivät kaahaa täällä pienillä kaupunkiteillä. Tai sitten heitä on vain niin vähän.

Samoin on laita pyöräilijöiden. Joista osa tosin unohtaa tarkistaa poikkeavilta kävelykaduilta tulijat ja ovat vauhtinsa takia myös vaarallisia. Eivät kuitekaan hengenvaarallisia samoin kuin autot.

Mistä jarrutusharmi johtuu? Pyöräilijä joutuu pysähtyessään kiihdyttämään lihasvoimalla. Autoilijalla kyse on pienestä nilkan ja usein ranteen liikkeestä. 

Ovatko ihmiset helposti vain numeroita?

Luin vastikään filosofi Sami Philströmin erinomaisen kirjan Elämän ongelma. Immanuel Kantin velvollisuusetiikkaa arvostava filosofi kirjoittaa siitä, kuinka olemme turtuneet puhumaan esimerkiksi liikennekuolemista lukuina, jotka ovat oikeutettuja ja välttämätön paha jonkin toiminnan seurauksena. Mutta. Viattoman henki ei ole koskaan oikeutettua. Emme esimerkiksi moraalisessa mielessä voi sanoa, että promillerajan tai nopeusrajoituksen pitää olla tämä ja tämä, koska silloin menetämme vain tämän verran ihmishenkiä. Mikään kuolema ei ole oikeutettua.

Toki rajojen pitää olla jossakin, mutta kyse on retoriikasta. Siitä, millaisia sanavalintoja käytämme ja miten ne muokkaavat ihmisten alitajuisiakin ajatustapoja. Aivan kuin 0,2 promillerajalla olisi oikeutettua ajaa x määrän ihmisiä päälle.

Kertausta liikennesäännöistä?

Mietin, voisiko autokoulun jälkeen olla viisasta vaatia ajokortin omaavilta liikennesääntöjen kertauskoe säännöllisesti, vaikkapa joka 10. vuosi. Näin säännöt ja hyvät ajotavat säilyisivät paremmin mielessä.

Vaarallisissa risteyksissä voisivat kamerat automaattisesti kuvata punaisia päin ajavat ja seurausten pitäisi olla tuntuvat.

Ja ainahan media, koulut ja valtiovalta voisivat valistaa ja kampanjoida vielä paremmin huomaavaisen ajokulttuurin puolesta.

Kaupunki on ihmisten

Ajopeli on vain kulkuneuvo muiden joukossa. Pääkaupunkiseutu kasvaa ja liikkennemäärät kasvavat. Samalla taloudellinen tilanne pakottaa miettimään rahan käytön priorisointeja. Yksityisautoilua on hillittävä ja joukkoliikenteen sekä kevyen liikenteen osuutta tehdyistä matkoista kasvatettava. Uskon, että harva helsinkiläinen haluaisi asua isojen väylien vilkasliikenteisessä huonon ilmanlaadun kaupungissa. Siksi emme myöskään voi rakentaa kaupunkia autojen ehdoilla.

Se, että kaupungissa ajetaan rauhallisesti pieniä teitä, parantaa myös liikenneturvallisuutta. Liityntäparkkipaikat keskustan ulkopuolella, toimiva joukkoliikenne sekä ruuhkamaksut kannustavat ohikulkijoita vaihtamaan kulkuvälinettä ja asukkaita käyttämään autoa vain silloin kun se on tarpeen.

 

P.S. Yritin selvittää ajomiehen tiedot mainiosta Fonectan Ajoneuvotiedot -palvelusta. Harmikseni auto kaasutti niin kovaa, että en ehtinyt kunnolla kirkkaassa auringonpaisteessa nähdä koko rekisterinumeroa. Näin ollen ilmoitus poliisille jää tekemättä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (41 kommenttia)

Pjotr Hadermann

Pitäsikö autoilu kieltää Suomessa?

Juhani Piironen

Ja kaikkia tarinan osapuolia on nyt kuultu ja se meni juuri näin niinkuin kerrottiin?

Jani Heinonen

Ei. Punaviherstalinistit ovat kyllä onnistuneet kieltämään ihmisten päälle ajamisen. Tähän tarvitaan ilmeisesti muutosta.

kati sinenmaa

"Autoista on tehty turvallisia. Ne suojaavat niillä matkustavia. Katumaasturit on kaiken järjen mukaan tehty vaikeakulkuisille metsäteille, mutta citymaasturit ovat joillekin statussymboli ja kenties tae omasta turvallisuudesta"

Tähän samaan liityen: Laitetaan jääkiekkokaukaloiden laitoihin pehmusteet ja jääkiekkoilijan kypärään tärähdyksen vaimentimet, niin saadaan lisää vammautuneita ihmisiä,...

Joachim Seetaucher

Siellä Huopalahdentiellähän sattui joskus 90-luvulla kahden lapsen kuolemaan johtanut päälleajo suojatiellä vastaavanlaisessa tilanteessa ja sen seurauksena nopeusrajoitusta alennettiin sillä tieosuudella. Silloin tuli mieleeni, että aika toopea meinikiä. Kyseinen päälleajo olisi voinut sattua millä kadulla tahansa ja sitten loogisesti ajatellen sillä toisella kadulla olisi sitten pitänyt alentaa nopeusrajoitusta. Viranomaiset haluavat kansan lynkkausmielialan vallitessa osoittaa, että "nyt toimitaan"!

Janne Hilden

Onhan jotkut tieosuudet vaarallisempia kuin toiset, esim. maastoesteiden tai liikennevilkkauden vuoksi. Ei kaikkialle voi säätää yhteistä standardinopeutta. Ei siihen vaadita "lynkkausmielialaa", että jossain osataan korjata nopeusrajoituksia olosuhteiden mukaisiksi. Nopeusrajoituksilla on myös omituinen ominaisuus vähentää onnettomuuksien lukumäärää, vaikkapa tiellä jossa niitä sattuu poikkeavan paljon.

Juhani Piironen

Vihreä kirjoittaja.

Syyllinen "Keski-ikäinen mieshenkilö kaasutteli katumaasturillaan"

Johtopäätös tarinan totuudesta?

Juhani Piironen

Nää tarinat alkaa olla kuin hesarin naistoimittajien tosikertomukset elämästä.

Käyttäjän viitala kuva
Elina Viitala

Else,

Jos näit edes osan rekkarista niin poliisilla on mahdollisuudet löytää kyseinen auto.

Siihen maastoauton tarpeellisuuteen Helsingissä, niin talvisin se olisi kyllä todella tarpeellinen. Tiet on ihan järkyttävässä kunnossa ja tien laidat jonne auto pitäisi vääntää parkkiin vielä hirveämmässä. Viime viikonloppuna näin Töölössä hienon taidonnäytteen land cruiserilta kun oli laitettu parkkiin jäisen lumikasan päälle. Ei onnistuisi oman perheautoni kanssa kun sen taskuparkkeerasi autojen väliin jäämassan raapiessa pohjapanssaria.

Meillä täällä maalla on tiehuolto paljon paremmin hoidettu. Se Helsingin katuverkon surkea tila voi myös edesauttaa Elsen kokeman vaaratilanteen kaltaisia tapauksia, mitenkään kusipäistä autokuskia puolustelematta.

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen

Hyvä pointti Elina. Viime talvet ovat kyllä vaikeuttaneet monien liikkumista. Eri asia sitten on, tarvitseeko miten usein parkkeerata tien pieleen vai ajeleeko vain työpaikan tai kauppakeskuksen halleihin. Ei ihmisten tarpeita tai perhekokoa tietenkään automerkin perusteella voi tietää.

Asko Juuti

Tuossahan se maasturin hankinnan perustelu tulikin: Stadissa ei hoideta katuja kunnolla ja pikkukatuja ei ollenkaan. Ei se mikään k:n jatke ole, normaalisti, vaan ihan tarpeeseen. Tuo kuski taas oli kusipää tai ei sitten jostain syystä kerta kaikkiaan nähnyt. Itsessäni olen huomannut vanhenemisen tuomia muutoksia tuossakin suhteessa. Skarpeimmillani olen moottoripyörällä ajaessani: suhtaudu kaikkeen liikkuvaan kuin mahdolliseen viholliseen tai potentiaaliseen onnettomuuden aiheuttajaan ja toimi sen mukaan.

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen

Tämä juuri oli yksi ajatukseni. Että auton sisällä ihminen ei ole samalla lailla kytköksissä ulkopuoliseen maailmaan ja omaan haavoittuvaisuuteensa. Alentaisiko se joillakin ymmärrystä toisten haavoittuvuudesta? Mutta eihän sitä käsi ulkonakaan voi ajaa (maadoitus ulkomaailmaan), tosin avoautoilijalla aistit paremmin jalankulkijoiden tasolla. (Enkä nyt vaadi että Suomessa kaikkien pitäisi siirtyä avonaiseen kulkupeliin, jos joku nyt keksii sellaistakin väittää..)

Juhani Piironen

Olinpa monesti samassa tilanteessa. Lastenvaunut ja talutettavat lapset.

Suojatiet, keski-ikäiset naiset eivät pysähtyneet.

Miehet lähes aina.

Ja minun ei tarttenut edes värittää tarinaani.

Käyttäjän viitala kuva
Elina Viitala

Tuo Huopalahdentie on kyllä pienten lasten verellä kastettu. Ainakin 2 alle 10 vuotiasta lasta on kuollut päin punaisia ajon seurauksena viimeisesn 15 vuoden aikana.

Huopalahdentie on sisääntuloväylä Helsinkiin niin Turun moottoritieltä kuin Vihdintieltäkin. Yliajojen seurauksena nopeusrajoitus laskettiin 40 km/h (aivan älytön ratkaisu) ja saatiin siten ko. tie entistäkin tukkoisemmaksi.

Paras keino olisi ko. väylällä erottaa autoilijat ja jalankulkijat toisistaan eri tasoon, mutta se on Helsingin päättäjien tehtävä päättää onko se sen arvoista. Oli Huopalahdentiellä mikä nopeusrajoitus tahansa, niin nykytodellisuus on se että jalankulkijat kohtaavat vaaratilanteita.

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen

Täytynee sanoa, että tässä kyseisessä kohtaa tarvitsisi kävellä parisataa metriä jalankulkutunnelille, jonka päättäjät ovat hienosti aikaan saaneet. Periaatteessa minusta ks. suojatien voisi poistaa, koska houkuttelee käyttämään sitä. Itsekin kartoin siis extravaivaa. Onko niin että pyrimme menemään sieltä, missä "aita on matalin"? Onko se jotenkin geeneissä, kuten alun kommentoija autoilijasta sanoi..

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Elsen tarina on aika tavallinen. Välinpitämättömyyttä liikenteessä esiintyy sietämättömän paljon. Jostain syystä menestyminen työelämässä ja röyhkeys liikenteessä omaavat positiivisen korrelaation. Kyynärpäillä ja itsekkyydellä tie raivataan joka paikkaan. Varmasti huonoa käytöstä samasta syystä kasaantuu määrättyihin automerkkeihin. Siis niihin, joilla menestyjän kulloinkin kuuluu ajaa. Viitisen vuotta sitten bemarikuskit olivat törpöimpiä ja sitä seurasi Audien rötväilyjakso.

Juuri nyt en ole kiinnittänyt mihinkään automerkkiin mielessäni erityistä "varoitustarraa". Pitäisi varmaan katsoa bisnesautojen rekisteröintejä, että osaisi ennakoida liikenteessä. Ehkä hankalat talvet Helsingissä ovat lisänneet erilaisten SUV-autojen myyntiä ja saman automerkin fanittaminen on siksi vähentynyt.

Nelivetotekniikan kehittyminen on vähentänyt kulutuseroja niin merkittävästi, ettei noita city-maastureita enää kannata syyllistää ainakaan vihreiden arvojen perusteella. Useimmiten ne liikkuvat kaksivetoisina kun nelivetoa ei tarvita. Eihän ne toki mitään maastureita olekaan, vaan hieman korkeammalla maavaralla varustettuja nelivetoisia henkilöautoja. Ainakaan itse en aio koskaan palata kaksivetoisiin autoihin, mutta minun käytössäni neliveto onkin usein välttämätön ominaisuus.

Juhani Piironen

Mutta Börje sinä olet silti "keski-ikäinen mies". Se tekee sinusta automaattisesti syyllisen.

Tietysti "menestyjät" ovat myös syyllisiä lähes kaikkeen, paitsi työpaikkojen luomiseen.

He myös maksavat veroja, toisin kuin Hautala.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Tietysti olen syyllinen, mutten julkisesti tunnusta mihin kaikkeen. Menestyjille suon menestyksen, mutten huonoa liikennekäyttäytymistä. Hautala muuten maksaa ihan perkeleen paljon veroja.

Juhani Piironen Vastaus kommenttiin #41
Käyttäjän puppek kuva
Tuomas Karhunen

Työkaveri kertoi, että eräs aamu työmatkalla hän oli ylittämässä suojatietä Oulun Saaristokadulla, jossa on kaksi kaistaa molempiin suuntiin, kun tapahtui seuraavaa: Hän oli jo suojatiellä (jonka edessä on keltaiset varoitusvalot) kun tietä pitkin lähestyi Audi. Sen sijaan että autoilija olisi pysähtynyt (tai hiljentänyt), kuski vaihtoi kaistaa ja kaasutti - jotta ehti 30m päähän punaisiin valoihin. Käsittämätöntä.

Käyttäjän IlpoSalonen kuva
Ilpo Salonen

Mielenkiintoisia nämä Suurosen ja Piirosen kommentit. Tuttavapiiriini ei kuulu ketään, jonka kommenteista ja asenteesta uhkuisi näin huoleton pilkka ja välinpitämättömyys kanssakulkijoita kohtaan, joten elän varmaan jonkinlaisessa kuplassa (en kuitenkaan Kuplassa). Kiitos maailmani avartamisesta.

Juhani Piironen

Tuo nyt on sinun tulkintasi. Minähän juuri kirjoitin että olen ollut oikeasti tilanteessa useasti. Koulujen ja päiväkotien lähellä.

Pohtinutkin sitä miksi naiset ajavat niin lujaa sellaisisa paikoissa ja muualla hiljaa.

Ystäväni valaisi tilannenopeuden tajun puutteesta. Eli siitä että ei tajua auton pysähtymismatkaa.

Sinä katsot asioita väritettyjen lasien läpi.

Peter Hallberg

"Pohtinutkin sitä miksi naiset ajavat niin lujaa..."

"Sinä katsot asioita väritettyjen lasien läpi."

Hah!

Antti Kuru

Monella jalankulkijallakin on täysi välinpitämättömyys liikennesäännöistä, kun suojatien liikennevalot loistavat punaista, kävellään linja-autonkin eteen kännykkä korvalla ja lapsi toisessa kädessä, saati että työnnetään lastenvaunuja edellä. Aika välinpitämätöntä opettaa lapsille tälläisiä tapoja. Tämäkin on Helsingissä arkea, ikävä kyllä.

Jari-Petri Heino

Olisiko aurinko voinut häikäistä kyseisen auton kuljettajan?

Meille opetettiin lapsena kullanarvoisia vinkkejä kuten katso ensin vasempaan, sitten oikeaan ja vielä kerran vasempaan.

Vihreä valo ei tuo suojaa eikä suojateissä ole kaiteita jotka auton pysäyttävät.

Jalkakäytävillä pyöräilevät idiootit ovat äärimmäisen hengenvaarallisia ohjuksia.

Jani Heinonen

Muistuta minua, kuinka monta jalankulkijaa nämä "hengenvaaralliset" pyöräilijät ovatkaan tappaneet viime vuosina.

Eipä silti, aika törppöjä fillaristeja tuolla on liikenteessä.

Samuli Mikkola

Ikävä tapaus. Huonoiten käyttäytyvä liikkujaryhmä ovat kuitenkin fillaristit.

SK Marttila

Suomessakin pitäisi ottaa käyttöön liikennerikkeistä jaettavat virhepisteet joiden saavuttaessa tietyn määrän ajokortti lähtisi kuivumaan.

Käyttäjän IlpoSalonen kuva
Ilpo Salonen

Ei minun mielestäni kiittämisessä ole lähtökohtaisesti mitään vikaa. Niin ne tekevät briteissäkin, jossa ylipäätään kohteliaisuus liikenteessä on hiukan eri luokkaa kuin meillä. Ja Saksassa. Ja Ranskassa. Ja mitä noita vieraita maita nyt olikaan. Ja silloin vasta pitääkin kiittää, jos autoilija joutuu vaivautumaan oikein jarrua painamaan ;)

Käyttäjän JouniM kuva
Jouni Minkkinen

Ikävä tilanne jossa olisi voinut käydä huonomminkin.

Katumaasturit alkavat hiljalleen olemaan ainoa mahdollinen keino liikkua autolla Helsingissä. Eilen yritin käydä erään liikkeen pihassa ja auto oli heti pohjasta kiinni kun pihassa oli 15cm syvät urat ja montut joista osaan oli pettävästi muodostunut sulamisvettä. Yleisten teiden kunnossapito on niin heikkoa ettei vanhukset pysty liikkumaan ja päästäkseen auttamaan pitää melkein alla olla neliveto.

Auto ei ole kuitenkaan se joka tekee ihmisistä huonosti käyttäytyviä. Jalankulkijat kävelevät päälle tuulikaapeissa. Ovista ei osata kulkea toisia huomioiden. Pyöräilijät ajavat päälle/alle ja jättävät pyöränsä ovien eteen tukkeeksi. Ja kyllä pyöräilijän kanssa törmäminen voi olla jalankulkijalle kohtalokasta. Etenkin vanhukset ovat vaarassa koska pyöräilijät käyttävät samoja väyliä ja vanhuksella tavallinen kaatuminenkin saattaa olla kohtalokas.

Mikä siis lääkkeeksi, ei välttämättä syyllistäminen vaan se että jokainen katsoisi edes hieman peiliin ja miettisi olenko tänään tehnyt jollekin jotain sellaista jota en haluaisi itselleni tehtävän.

Käyttäjän JouniM kuva
Jouni Minkkinen

Jalankulkijat voisivat myös tehdä oman osuutensa liikenteen sujumiseksi. Torikokousta ei välttämättä tarvitse pitää suojatien välittömässä läheisyydessä jolloin autoilija ei voi mitenkään tietää onko joku vaan seisomassa suojatien äärellä vai astumassa suojatielle.

Käyttäjän IlpoSalonen kuva
Ilpo Salonen

Tuo on kyllä totta. Minäminäminäminäminäminäminäminä-asenteen korjaaminen on helpointa aloittaa omasta itsestä, riippumatta siitä, mitä muut tekevät.

Kimmo Lampio

Norjassa suojatien ylittäminen on turvallista. SIella autot pysähtyvät aina, jos joku odottaa suojatien edessä. Suomessa niin tekevat aniharvat.

Jouko Koskinen

Justiinsa juu - kun minä (vielä) olin keski-ikäinen (mieshenkilö) -jalankulkijat katsoivat vasemmalle, sitten oikealle ja vielä uudestaan vasemmalle livahtaen kuin varas vikkelästi yli tien. Suojatietä tai mieluummin ei. Pidin hyvää huolta autoni pakoputkistosta jotta menoni ja varsinkin tuloni huomioitaisiin myös kuulovammaisten joukossa.

Ainoa aiheuttamani henkilövahinko sattui porolle. Poro kinkkasi koivikkoon ja yritin seurata sitä että näkisin menikö sen jalka poikki mutta sinne se katosi. Oli minullakin paha olo pitkään.

Omien lasten kanssa ajeltiin rättäritipparellulinjalla reilut miljoona kilsaa - liikenteen mukana tai vähän päälle. Supertippis kulki 140 myötätuulessa.

Nyt aikuisempana kun ajelee alle sakkorajalla vehkeellä jossa on 'kaikki herkut' - huomaa helpommin toisten öykkärimäisen käytöksen.

Öykkäriys on tietenkin asenne joka leimaa sitten kaikkea kaikialla ko. yksilön elämässä. Mullehetikaikki - tulis sota, pakkastalvi ja tappas noi köyhät. Linkola/Hassi -linjalla.

Martti Laines

"Pelästys. Hämmästys. Viha. Keski-ikäinen mieshenkilö kaasutteli katumaasturillaan suojatien läpi noin pari metriä vaunujeni reunasta."

Parin metrin varoetäisyys ei ole blogin arvoinen Stadin liikenteessä. Kuten itsekin kommenttien seassa toteat, kyse on Sinun tunteistasi asiassa.

Emmekä ole kuulleet kuin blogistin, äidin, hormonitoiminnan hysterisoiman näkemyksen tapahtumien kulusta. Lähdekritiikki kannattaa tässäkin tapauksessa.

Jouko Koskinen

Autoa ei pitäisi ajaa kännissä. Viha, väsymys ja liika kiire ovat myös kiellettyjen aineiden (mm. adrenaliini) listalla. Niitä ei vielä mitata puhalluttamalla tien päällä.

Myös ilman konevoimaa ruuhkassa liikkuvien viha, väsymys ja liika kiire ovat ilmeinen vaaratekijä. Viherraivo moninkertaisesti koska sillä on olevinaan moraalinen oikeutus.

Käyttäjän elinakuosmanen kuva
Elina Kuosmanen

Olen ollut liikennekulttuuristamme huolissani jo pidemmän aikaa. Ajan useasti Lahden moottoritietä pohjoiseen päin. Laitan itse nopeudensäätimeni hieman suositeltua ajonopeutta korkeammalla. Etten siis todellakaan matele. Mutta kaikki autot kuitenkin ajavat ohitseni.
Olen varannut usein viereeni paperin ja kynän ja kirjannut ylös kaikki rekisterinumerot. Niitä on kertynyt 170 kilometrin osalta kaksi A4:sta täyteen! Miksi yleensä meillä on nopeusrajoituksia, kun kukaan ei niitä noudata, kysyn vaan! Olen soittanut asiasta poliisille ja kertonut, että minulta löytyy myös rekisterinumerot. Eivät ole olleet kiinnostuneita, mutta kuitenkin viikon kuluttua soitostani havaitsin nopeusratsian kyseisellä tiellä. Aika moni siihen joutuikin.
Samantapainen tapaus kuin Else Turuselle tapahtui minulle Haagan paloaseman edessä. Samantapainen auto ajoi silloinkin ohitseni toiselle kaistalle ja kiilasi nopeasti ja vaarallisesti eteeni. Ja samalla kiirehti punaista päin ohi seuraavan risteyksen. Olin pyörällä päästäni tapauksesta, mutta ehdin ottaa rekisterinumeron, jonka ilmoitin poliisille. Heidän mukaansa he voivat ainoastaan puuttua asiaan sitten, kun samainen kuski tekee sellaisen virheen, että useampia todistajia on paikalla.
Minulla on ollut kortti ja auto vuodesta 1965, ja väitän, että pystyn arvioimaan liikennekulttuuria monen vuosikymmenen takaa. Se on todella pahasti rapautunut. Onko niin, että siinä näkyy toisen huomioimisen ja kunnioittamisen väheneminen ja omaan napaan tuijottamisen lisääntyminen? Mitään muuta selitystä en asialle löydä.
Jatkan rekisterinumeroiden kirjaamista ja tässä asiassa ”vasikoin” mielelläni poliisille. Sillä olenhan ajanut huomattavasti parempina liikennekulttuurin aikoina. Näyttöä minulla on.

Käyttäjän arivalimaki kuva
Ari Välimäki

Else Turusen mukaan liikennesäännöt velvoittavat autoilijaa antamaan tietä, kun jalankulkija seisoo suojatien reunassa. Tämä on erittäin virheellistä ja vaarallista informaatiota, joka Turusen tulee viipymättä oikaista - oli virhe sitten tehty vahingossa tai tahallaan.

Tieliikennelain 32 pykälän mukaan "kuljettajan on annettava esteetön kulku jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille".

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen

Tässä voi tietysti lähteä filosofoimaan sitä, mitä tarkoittaa "astumassa". Minulle se tarkoittaa sitä, että on aivan reunassa ja katsoo autoilijaan. Jos esimerkiksi vaunujen kanssa astuu tielle ja auto ei annakaan tietä, noin kaksi metriä edellä tilaa vievät vaunut jäävät vauvoineen alle.

Käyttäjän arivalimaki kuva
Ari Välimäki

Else, älä viitsi. :) Tieliikennelain sanamuoto on nimenomaan "astumassa" eikä "aikeissa astua". Paikallaan seisova ihminen ei ole astumassa yhtään mihinkään, hän seisoo paikallaan. Autoilijalta edellytetään näköaistimusta, ei ajatustenlukua.

Toimituksen poiminnat

Sivut