Else Turunen Ajatuksia ja keskustelunavauksia arkipuuhista utopioihin.

Pekka Himanen – älä lannistu

Filosofi, tutkija Himasen ryöpytys on mennyt kohtuuttomuuksiin. Tämä saattaa johtua siitä, että saamme mielihyvää syyttelystä, arvostamme pessimismiä ja/tai emme osaa arvottaa tulevaisuutta koskevaa luovaa työtä.

Miksei lehdistö nosta esiin selviä Himasen hyveitä: ahkeruutta, innostavuutta, tieteellistä laaja-alaisuutta tai sosiaalisia verkostumistaitoja? Onko Suomessa julkisuuden henkilö helposti joko juhlittu menestyjä tai mollattu syntipukki?

Matti Nykäsen ja Johanna Tukiaisen toilailuiden kulta-ajan jälkeen syntipukkeja on taas löydetty enemmän politiikasta ja tiedepiireistä. En väitä, etteikö olisi usein syytäkin. Silti olisi hyvä muistaa kohtuus ja asioiden merkityksellisyys.

Emme kuitenkaan elä enää antiikin Roomassa vaan asioita pitäisi osata käsitellä asioina ja hyvin perustellen, myös toisia osapuolia ymmärtäen.

Himas-jupakkaan liittyen pohdin aluksi pessimistisyyden teemaa (koska se on filosofiaa!), siirryn sitten lyhyesti sanomaan sanasen tutkimuskohusta: pätevyysvaatimuksista, Himasen hankkeen Sinisestä kirjasta sekä tutkimuksen kilpailutuksesta.

Positiiviselle asenteelle paikkansa

Elämmekö vielä tuhansien murheellisten laulujen maassa, jossa jokaisen tutkijankin on edustettava niin sanottua pessimististä elämänasennetta ollakseen uskottava? Ärsyttääkö Himasen optimismi?

Filosofien piirissä positiivisesti suuntautuneet henkilöt lienevät harvinaisuus. Koko kansan tuntema ja arvostama George Henrik von Wrightkin edusti pessimististä humanismia.

Pessimismi on myös jotenkin suhteessa kriittisyyteen, tieteen itseään korjaavaan mekanismiin ja sen ennakkoehtoon. On etsittävä virheitä, pohdittava mikä on mennyt ja voi mennä vikaan. (Tämä ei tietenkään estä sitä, etteikö positiivinen ihminen voisi toivoa hyvää lopputulemaa.)

Sinänsä pessimismille on ajassamme tilaus. Tulevaisuus näyttäytyy monessa suhteessa haasteelliselta. Kun pessimisti miettii, mikä voi mennä vikaan, hän toivottavasti toimii välttääkseen karikkoja. Pelko saa valppaaksi ja ajaa toimintaan. Se on meille evoluutiossa kehittynyt piirre, kiteyttää tunnettu psykologi Isaak M. Marks.

Katteeton positiivisuus sen sijaan antaa mielenrauhaa olla tekemättä uhkaaville asioille mitään. Laaja välinpitämättömyys onkin monista aikamme pahin uhka.

Silti tarvitsemme positiivisuutta. Tarvitsemme toivoa. Filosofi Sami Philströmkin argumentoikin jonkinlaisen keskitien puolesta: Pessimismi mahdollistaa elämän ja maailman vakavan tarkastelemisen. Tarvitsemme itsekuria, -tarkkailua ja jatkuvaa kriittistä arviointia. Mutta. Tarvitsemme myös toivoa. Philströmin transsendentaaliseen (ennakkoehtoisen) pessimismiin sisältyy toivon elementti ja tila hyvän tavoittelulle. Ilman toivoa ei kannattaisi elää lainkaan. (Elämän ongelma 2010.)

Psykologiasta taas tiedämme, että palkinnot ja kannustus ovat tehokas keino saada aikaan toivotunlaista toimintaa. Hyvä luo hyvää. Toivo luo unelmia. Ja osa unelmista, ne realistiset, ajavat myös toimintaan.

Näin ollen varsinkin tulevaisuuteen suuntautuvassa tutkimuksessa on mielestäni oma paikkansa ja tarpeensa näkökulmalle, jossa etsitään ratkaisuja positiivisessa hengessä.

Lisäksi mahdollisia ratkaisuehdotuksia selvittävä ideointi lepää tieteellisen tilastofaktan päällä, mutta luovuus – ja uudet näkökulmat - eivät ole sidoksissa mitattavissa olevaan fysikaaliseen maailmaan. Mitä kriteereitä luovuudelle voisi tulevaisuustutkimusten kilpailutuksessa antaa? Tulevaisuus on jo itsessään hyvin vaikeasti ennustettavaa juuri siksi, että todellisuus ei rakennu vain luonnontieteellisesti mitattavissa olevalle tiedolle vaan siihen vaikuttavat myös ihmismielen tulkintatavat, asioille antamamme merkitykset ja arvot sekä koko luomamme kulttuuri, josta käsin maailmaa tulkitsemme (tähän toki liittyy paljon filosofisia kiistoja).

Mikä pätevöittää ideointityöhön?

Himasesta on haluttu tehdä epäpätevä tutkija sillä perusteella, ettei hän ole julkaissut vertaisarvioituja tutkimuksia. Oleellista minusta onkin kysyä, onko hän epäpätevä tulevaisuusselonteon kaltaiseen luovaa ideointia edellyttävään työhön? Tällaista pätevyyttä on vaikea verrata vaikkapa professorin virkaan määriteltyihin pätevyysvaatimuksiin.

Kenties Katainen avustajineen on halunnut tilata aidosti luovia ja ratkaisukeskeisiä ajatuksia ihmiseltä, joka on tällä osa-alueella ollut vakuuttava?

Ja kuinka moni Himasen kritisoijista on tutustunut hänen tuotantoonsa? Itse myönnän, että Hakkerietiikan lukemisesta on jo aikaa. Mutta mieleen jäi innostavuus. Saman tyylistä myönteistä ratkaisun ilmapiiriä Himanen yrittää rakentaa tulevaisuusselonteon ensimmäisessä julkaisussa Sinisessä kirjassa – masentavista tilastotiedoista huolimatta - tai juuri siksi.

Sinisessä kirjassa myös hyviä ideoita

Sinisessä kirjassa Himanen peräänkuuluttaa tuottavuuden kasvattamista innovaatioiden avulla. Ei sinänsä mitään uutta, mutta innovaatiot eivät synny vain surkuttelemalla nykytilannetta.

Himanen tuo esiin mielestäni viisaita näkökulmia, kuten sen, ettei hyvinvointi ole vain puutteen, kuten sairauden poissaoloa. Hyvinvointia pitäisi edistää kokonaisvaltaisesti. Hän kokoaa yhteen tilastot, joista näemme, että joka viidennellä suomalaisella on psyykkisen sairauden diagnoosi. Lisäksi lähes joka toinen sairastuu elämänsä aikana johonkin psyykkiseen sairauteen. Tällä kaikella on 10 miljardin vuosittainen kustannusvaikutus, mikä vastaa koko hyvinvointiyhteiskunnan kestävyysvajetta.

Eräs kirjan hyvä luova idea on myös “tuottavan hyvinvoinnin diili”. Tuottavuuden parantaminen työpaikoilla ei saisi olla työntekijälle sanktio kuten se nykyisin on (seurauksena usein jatkossa pienempi budjetti ja/tai lisää työtä). Toimintatavat estävät aidosti luovan tuottavuuden synnyn.

Milloin ja millä kriteereillä kilpailutuksia pitäisi jatkossa tehdä?

En ota kantaa tutkimuksen kilpailutukseen muuta kuin ihmettelemällä sitä, että miksi tässäkin kohtaa mylly pyörii vain Himasen ja Kataisen persoonien ympärillä. Valtioneuvoston mukaan kyseisenlaisia tutkimuksia ei tarvitse kilpailuttaa, joten eikö keskustelun pitäisi pikemminkin liittyä siihen milloin ja millä kriteereillä kilpailutuksia pitäisi jatkossa tehdä? Miten tässä tapauksessa toimittiin väärin? (Jos vastaavat hankkeet tulisi automaattisesti kilpailuttaa, niin silloin tietysti suorat rahoitusneuvottelut tietylle tutkimukselle olisivat kyseenalaisia.)

Lisäksi tieteellisen tutkimuksen laatua lienee mahdoton arvioida ennen kuin tutkimustulokset ovat selvillä. Himasen johtamaa tulevaisuusselontekoakin olisi reilua arvioida vasta sitten kun hankkeen kaikki raportit ovat valmistuneet ja julki.

Ja selvää jo tässä vaiheessa on, ettei Himasen tutkimusryhmän tutkimus ole filosofiaa vaan laaja-alaista yhteiskuntatiedettä ja osin jo tehtyjä tutkimuksia kokoavaa selontekoa, joten sitä ei pitäisi myöskään arvoida akateemisin kriteerein filosofisena tutkimuksena.



Kirjoittaja aloitti opintonsa Helsingin yliopiston filosofian laitoksella samoihin aikoihin kuin Pekka Himanen valmistui tohtoriksi ja on iloinen siitä, että kulutti aikaa seitsemän vuotta opiskellen hyvin laajasti kaikenlaista - ja on mitä nöyrin sen valtavan tietomäärän edessä, mitä ei hallitse.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (28 kommenttia)

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Ei se kauhean kohtuutonta ole.

Tereisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän JuSa kuva
Juhani Sademaa

> Ja selvää jo tässä vaiheessa on, ettei Himasen tutkimusryhmän tutkimus ole filosofiaa vaan laaja-alaista yhteiskuntatiedettä ja osin jo tehtyjä tutkimuksia kokoavaa selontekoa, joten sitä ei pitäisi myöskään arvoida akateemisin kriteerein filosofisena tutkimuksena.

Tämä kaikki on täysin selvää. Silti kyseenalaistan Himasen optimaalisen pätevyyden kyseiseen äärimmäisen vaikeaan tehtävään. Suomen ja koko ihmiskunnan tulevaisuus on viime kädessä teknologisen kehityksen kokonaisvaikutuksien seurausta. Nämä vaikutukset heijastuvat humanististen yhteiskuntatieteiden alueelle, eivätkä kovinkaan suuressa määrin päinvastoin. Siksi, jotta tutkimuksen perusteet olisivat kunnossa, tutkimuksen suorittajalla pitäisi ehdottomasti olla teknisen tai muun sopivan luonnontietellisen alan tohtorin tutkinto ja vahvaa näyttöä futuristisestä osaamisesta.

Himasella on kokemusta IT-alan yhteiskunnallisten vaikutusten tutkimuksesta, mutta en pidä niitä riittävänä. Toisaalta valinta olisi voinut olla huonompikin..

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen

Kenties tällaisessa tutkimusryhmässä olisi hyvä olla monenlaista osaamista ja tieto-taitoa. Pelkkä luonnontieteellinen tai tekninen lähestymista ei kerro mitään siitä, miten yhteisöt ja yhteiskunnat toimivat, miten ihmiset hahmottavat maailmaa, miten arvot vaikuttavat kehitykseen jne. Minusta modernissa ajassa niin korostettujen ns. Kovien tieteiden tulee olla renki niille tavoitteille ja asioille joita haluamme edistää tietyin keinoin. Tähän tarvitaan yhteiskuntatieellistä ja humanistista osaamista.

Käyttäjän JuSa kuva
Juhani Sademaa

Jep. Minähän jo myönsin tämän.

Mutta "kovat tieteet" ovat sittenkin se lähtökohta, perusta. Jos perusta on epärealistinen, perustuu vääriin oletuksiin, koko tutkimukselta putoaa pohja.

"Kovat tieteet" vaikuttavat enemmän yhteiskunnalliseen ympäristöön, kuin toisinpäin. Yhteiskunnalliset arvot ohjaavat paljon vähemmän kovien tieteiden suuntaa kuin niiden tulokset yhteiskunnallista kehitystä, myös arvoja. Tähän asetelmaan ei ole tulossa muutosta.

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen Vastaus kommenttiin #12

Kaiken tutkimuksen, myös ns. kovien tieteiden taustalla vaikuttaa inhimillinen eli humanistinen metataso. Perusta, jolta käsin hahmotamme maailmaa. Emme esim. voi tutkia banaanikärpästä, jos meillä ei jo ole valmiina merkityksiä, joita liitämme tutkimukseemme ja kärpäseen. Edustat viime vuosikymmeninä kovin suosittua naturalistista aatesuuntausta. Monien arvostettujen filosofien pelko on, että tuo aatesuuntaus on johtamassa ihmiskunnan ei-toivottuihin ongelmiin. Emme ole ehtineet tässä teknis-tuonnontieteellisessä kehitysvauhdissa riittävästi pohtia, mikä on arvokasta, kaunista ja jopa pyhää.

Lisäksi se, miten asiantilat ovat ei kerro mitään siitä, miten niiden tulisi olla.

Käyttäjän JuSa kuva
Juhani Sademaa Vastaus kommenttiin #18

Olen edelleen valtaosin samaa mieltä, eteenkin tästä: "Emme ole ehtineet tässä teknis-tuonnontieteellisessä kehitysvauhdissa riittävästi pohtia, mikä on arvokasta, kaunista ja jopa pyhää."

ja tästä: "se, miten asiantilat ovat ei kerro mitään siitä, miten niiden tulisi olla."

Mutta tätä en ymmärrä:
"Emme esim. voi tutkia banaanikärpästä, jos meillä ei jo ole valmiina merkityksiä, joita liitämme tutkimukseemme ja kärpäseen. "

Erityisesti banaanikärpäsen tutkimus edustaa koko elollisen luonnon perusolemuksen tutkimusta. Tämä tutkimus juuri luo niitä merkityksiä, joita humanistiset tieteet käsitteistössään sitten soveltavat (jos ovat ne oikein sisäistäneet). Kysymys on "symbol grounding"-ongelmasta. Käsitteet, merkitykset, on maadoitettava havaintoihin, eikä päinvastoin.
http://en.wikipedia.org/wiki/Symbol_grounding

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen Vastaus kommenttiin #22

Olemme suuren tietoteoreettisen kysymyksen äärellä.. :) Totta kai tutkija saa tutkiessaan havaintoja joille luo merkityksiä. Itse menin vielä tätä syvemmälle: tutkija ei ole tyhjä taulu tai ohjelmoimaton robotti. Minuun vetoavat argumentit joissa painotetaan sitä että tutkijalla on havainnoidessaan jo tietty arvopohjainen tietoisuus ja tieteellinen metodologia. Kt. Naturalismi, positivismi, looginen empirismi. Tämä liittyy myös tiedon ja ymmärryksen problematiikkaan. Von Wright on painottanut että meillä on tänä päivänä enemmän tietoa käytössä kuin koskaan mutta vähemmän ymmärrystä. Tällaiset keskustelut ovat upea juttu yrittää selventää asioita ja ymmärtää. Aihe on vain niin järisyttävän laaja. Pitäisi kerrata tietoteoriaa. :)

Käyttäjän JuSa kuva
Juhani Sademaa Vastaus kommenttiin #28

Niin se on. Tähän aihepiiriin liittyy paradigman käsite. Tutkija edustaa aina jotakin paradigmaa ja objektiivinen keskustelu jonkun toisen paradigman edustajan kanssa on jopa teoriassa mahdotonta. Heillä ei ole yhteistä käsitteistöä. Aikuiselle ihmiselle paradigman vaihtaminen, päivittäminen on äärimmäisen vaikeaa.

Paradigma ei muodostu yhdestä tai edes muutamasta asiasta, josta ollaan eri mieltä vaan laajasta käsitteistöstä ja ajattelutavasta. Paradigmat vaihtuvat oikeastaan aika harvoin, harvemmin kuin kerran sukupolvessa.

On tietysti totta, että useimmiten ihmistieteiden ja luonnontieteiden koko ajattelutavat edustavat eri paradigmoja joiden erot ulottuvat syvälle tieteenfilosofiaan.

Minä olen tässä vahvasti puolueellinen, koska luonnontieteen paradigma, johon edustamani "insinööritieteet" kuuluvat, on tuottanut ylivoimaisesti parempia, konsistenttejä tuloksia verrattuna ihmistieteisiin, joiden tulokset ovat vaatimattomia. Keskeisenä syynä tähän pidän sitä, että viimeksimainittujen perusteiden maadoittamista luonnontieteisiin on usein jonkinlaisista ideologisista syistä vastustettu. Loistavia poikkeuksia on, esim neuropsykologia.

Surkeimpia esimerkkejä on talous"tiede", joka pitäisi rakentaa uudestaan aivan alusta alkaen maadoittaen se esim. ekologiaan ja systeemiteoriaan.

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen Vastaus kommenttiin #33

Kiitos Juhani hyvästä keskustelusta. Humanistisia tieteitä on kyllä pyritty maadoittamaan luonnontieteisiin. Juuri looginen empirismi ja ns. Wienin piiri olivat viime vuosisadalla hyvin vaikutusvaltaisia filosofiassa ja analyyttinen suuntaus kukoistaa edelleen. Kyse siis siitä että logiikka nähdään tieteen perustana, kaikki merkitykselliset ilmiöt voi heistä loogisesti mallintaa myös yhteiskuntateoriassa, muu on tieteen ulottumattomissa tai kuten Wittgenstein kuuluisa lause kuuluu, siitä mistä ei voi puhua (kielellä loogisesti ilmaista) täytyy vaieta. Äärimmillään puhutaan reduktionismista, jossa kaikki johtaisi lopulta fysiikkaan, ihmisaivotkin olisivat vain fysikaalisia liikkeitä. Itse en ihan tähän ole vakuuttunut. Ajattelen kuten holismissa että kaikkia inhimillisiä ilmiöitä ei voi vain purkaa osiinsa, osat yhdessä muodostavat jotakin enemmän ja että ihmisen mieli kätkee sisäänsä muutakin kuin logiikkaa ja neuroneiden yhteyksiä. Sinänsä tiukka jako luonnon- ja ihmistieteisiin olisi turha jos eri aatesuuntauksissa ja tieteenaloilla ymmärrettäisiin, että ihmisillä on arvot ja kulttuuri (joita ei voi palauttaa fysiikkaan) ja että niillä on ollut ihmiskunnan kehityksen kannalta merkittävä, jopa ensisijainen rooli, sillä ilman niitä meillä ei olisi yhteiskuntia. Luonnontieteilijäkin edustaa siis jotakin arvomaailmaa ja paradigmaansa kuten sanoit. Minusta meidän tulisi panostaa enemmän sen miettimiseen minkä arvon annamme keksinnöille ja mitä niillä haluamme saavuttaa. Tässä ihmistieteillä ja kulttuurilla on erittäin tärkeä tehtävä. Huonosti hallittu keksintö voi johtaa jopa ydinpommiin, kuten Bohrin ja Heisenbergin tapauksessa. Taloustieteen maadoittaminen ekologiaan kuulostaa todella fiksulta. Resurssit ovat kuitenkin rajalliset eikä ceteris paribus -maailmaa ole.

Käyttäjän JuSa kuva
Juhani Sademaa Vastaus kommenttiin #34

".. jos eri aatesuuntauksissa ja tieteenaloilla ymmärrettäisiin, että ihmisillä on arvot ja kulttuuri (joita ei voi palauttaa fysiikkaan).."

No :) voidaan. Ensin evoluutiopsykologiaan, joka maadoittuu biologiaan ja ekologiaan, jotka taas maadoittuvat fysiikaan. Evoluutiopsykologia kertoo paljon arvojen ja kultturin luonnontieteellisestä logiikasta ja tarkoituksenmukaisuudesta. Ei tämä "vesitä" arvoja ja sivistystä vaan vahvistaa niitä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Evolutionary_psychology

"Minusta meidän tulisi panostaa enemmän sen miettimiseen minkä arvon annamme keksinnöille ja mitä niillä haluamme saavuttaa."

Usko minua: Useimmat insinöörit ajattelevat hyvin paljon näitä kysymyksiä, mutta maailmaa ohjaavat "pahat", "sivistymättömät" ekonomistit, poliitikot ja juristit, jopa pahat journalistit.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Mielestäni ensimmäinen tragedia asiaan liittyen on siinä, ettei 700 000 eurolla voida ostaa ensimmäistäkään hyvää ajatusta. Jos voisi, niitä kannattaisi samantien ostaa sadoilla miljardeilla.

Viimeinen tragedia asiaan liittyen on mielestäni se, ettei Himaselta löydy ilmaiseksikaan yhtään hyvää ajatusta. Etologista toimintadraivia löytyy, mutta sitähän on mahdoton mitenkään pidätellä. Pakko tanssia.

Siihen väliin jäävän tragedian nimi on sitten Katainen.

Lauri Korhonen

Hienoja sanoja ja puhetta on piisannut. Olisiko jo vihdoin tekojen aika?

Kysy itseltäsi miten tämä ihq positiivisuus näkyy käytännön teoissa ja voi olla että yllätyt.

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

Onko niin että käsitys on mennyt ohi todellisen tutkimuskohteen? Tutkimuksen kohteenahan ei ole Himanen vaan pääministeri Katainen ja hänen poliittinen moraalinsa mainitun tutkimuskirjan tilaamiskuviossa.

Hallituspuolueena Vihreätkin olisivat voineet ottaa puheenjohtaja Niinistön taholta kantaa siihen onko Vihreät olleet tietoisia kyseisen kirjan tilaamisesta, sillä kaiketi sen on kerrottu tulevan hallituksen käyttöön. SDP:n talousvaliokunnan puheenjohtaja Lipponen on kertonut ettei hän ole ollut tietoinen tilauksesta, siis ei ole edes puhuttu hänelle. Jokseenkin käsittämätöntä poliittista "suhmurointia" myös Vihreiden suunnalla olla puuttumatta asiaan millään tavoin.

http://tiedotteet.perussuomalaiset.fi/eduskunta/mu...

Janne Hilden

-"Himanen talloi koiran kännissä"

-"Kalsareissa riehunut huippufilosofi Pekka Himanen putkaan: "Käytös erittäin sekavaa""

-"FILOSOFI PEKKA HIMANEN KUSESKELI RAVINTOLAN LATTIALLE!"

-"Huippufilosofi sekoili kadulla kalsareissaan"

Hyveitä löytyy pilvin pimein.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Hohhoijaa:

"Sinisessä kirjassa Himanen peräänkuuluttaa tuottavuuden kasvattamista innovaatioiden avulla. Ei sinänsä mitään uutta, mutta innovaatiot eivät synny vain surkuttelemalla nykytilannetta."

Tekes perustettiin 30 vuotta sitten edistämään innovaatuoita ...

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen

Hyvä huomio Lauri. Yritin viestittää, että luovuudelle voi olla hyväksi rohkeuden ja kiireettömyyden lisäksi tietynlainen positiivinen vire. Tosin monet runoilijamme eivät ole olleet kovin positiivisia..

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari

Positiivisuus vaikuttaa olevan yleisesti hyväksi ihnisen hyvinvoinnille. Tähän vaikuttaisi olevan viitteitä.

Luovuus ei sinänsä vaadi positiivisuutta. Olen jonkin verran perehtynyt asiaan. Luovassa prosessissa on kyllä vaiheita, joissa negatiivisuudesta on erityisesti haittaa. Vastaavasti luovaan prosessiin kuuluu myös tietyssä prosessin vaiheessa realistinen tulosten arviointi.

Se on totta, että monella on paljon opittavaa rakentavalla tavalla suhtautumisesta. Tässä blogissa on hyvää ja rakentavaa pohdintaa esimerkillisen paljon.

Käyttäjän JuSa kuva
Juhani Sademaa

"Ei sinänsä mitään uutta, mutta innovaatiot eivät synny vain surkuttelemalla nykytilannetta."

Kyllä. Mutta olisi jo pieni voitto, jos tuottavuuden kasvattaminen asetettaisiin selkeästi tärkeämmäksi tavoitteeksi kuin nolo yritys parantaa työllisyytta nuorison palkkoja pudottamalla (Soininvaara ja kumppanit).

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen

Soininvaaran ja Vartiaisen esityksessä ei olla pudottamassa nettotuloja, sillä he esittävät myös nuorten verotuksen keventämistä. Valitettavasti nykyinen järjestelmä on sellainen ettei nuorta kannata palkata jos pätevämpiä on samalla rahalla tarjolla, eikä myöskään toimeentulotuella kotona makaavan nuoren kannata lähteä töihin. Tällaisten kannustinloukkujen purkaminen inhimillisin tavoin on järkevää.

Kalevi Seppänen

Blogisti on ihan unessa. Suomen akatemian tarkoitus on tukea vain TIETEELLISTÄ tutkimusta. Ymmärrätkö, sitä tämä paskapaperi ei ole. " Ja selvää jo tässä vaiheessa on, ettei Himasen tutkimusryhmän tutkimus ole filosofiaa vaan laaja-alaista yhteiskuntatiedettä ja osin jo tehtyjä tutkimuksia kokoavaa selontekoa, joten sitä ei pitäisi myöskään arvoida akateemisin kriteerein filosofisena tutkimuksena" Kuinka vitun tyhmää porukkaa sielä laitoksella majailee. Ihan niin kuin on todettu, mikäli rahoitus olisi hoidettu valtion eikä akatemian puolelta asia olisi ollut "ok". Teitä vitun paskan peesaajia riittää, kaikilla sama laulu , unohdetaan ja mennään nyt vaan yhdessä eteenpäin. Vitun konsensus ihmiset...

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen

Kannattaisi rauhoittua. Kiroilu ei kuulu tänne.. Mutta en ota kantaa Akatemian kriteereihin. Kuten sanoin tutkimuksessa on minusta hyvääkin ja kaikkea ei ole vielä nähty. Oletko itse tutkimuksen lukenut?

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Himanen taitaa vain saada roiskeita Katais-kritiikistä?
Voi olla, että olen kyyninenkin, mutta en ole havainnut, että poliittiset päättäjät aidosti - ilman ennakkoehtoja - hakisivat ihmisiä, joilla on briljantteja, luovia ja toteuttamiskelpoisia ideoita, joiden takana on laaja ymmärrys po. ilmiöistä. Muutenhan tällaiset ihmiset olisivat kädet täynnä työtä.
Nyt moni sellainen on jopa MOL:n asiakas.

Arvelen, että päättäjien (ja monien muidenkin) vaikuttimet ovat useimmiten toisaalla. Pidin kuitenkin siitä, että blogisti viittasi suuren tehtävän edessä inhimilliseen nöyryyteen, jota jokainen asioihin perustellisesti syventyvä pakostakin tuntee.

Lauri Korhonen

SK: Filosofi Pekka Himasen teos Sininen kirja vie modernin epäselkokielen aivan uudelle tasolle

http://suomenkuvalehti.fi/blogit/eri-mielta/filoso...

Hyvejohtajuus.fi: Filosofi Pekka Himasen Sininen kirja on yhtä guggenheimia

http://www.hyvejohtajuus.fi/10420/himasen-sininen-...

Esko Matinporo

Else, ennenvanhaan huijarit vietiin häpeäpaaluun. Se oli toimiva rankaisu. Jos miehelle maksetaan kartanon rakentamisesta ja hän toimittaa leikkimökin, ei ole yhtään kohtuutonta väittää häntä huijariksi.

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen

Millä perusteilla pidät Sinistä kirjaa leikkimökkinä?

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Jyrki Katainen - lannistu! Sehän se tässä on oikea viesti.

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen

Niin siis nyt tulisi linjata minkälaisia ja arvoisia selvityksiä voi tehdä ilman kilpailutusta ja millaisia ei? Katainen on äärimmäisen kiireinen, ehkei hänellä ollut käsitystä tästä tai ehkä kilpailutuslainsäädäntö ei toistaiseksi vaatinut kilpailutusta. Toki tuolla summalla olisi saanut valtavasti akateemista tutkimusta, mutta oliko se mitä haluttiin?

Seppo Honkamaa

Himanen ei lannistu - 700,000 euroa takaavat sen.

Toimituksen poiminnat

Sivut