Else Turunen Ajatuksia ja keskustelunavauksia arkipuuhista utopioihin.

Lyhytnäköisyyttä lapsiperheiden kustannuksella

Helsingissä on alueita, joissa lähipäivähoito jää vain unelmaksi, vaikka sen pitäisi olla itsestäänselvyys. Aika on kriittinen tekijä lapsiperheiden kiireisissä aamuissa ja arjenhallinnassa. Syyt ongelmiin löytyvät budjetoinnista, pitämättömistä tarve-ennusteista ja vääränlaisesta tilastoinnista.

Sosiaalilautakunnan jäsenen ja valtuutetun Sanna Vesikankaan mukaan Vihreät ovat vaatineet budjettiin lisärahoitusta ja esittäneet päivähoitoa tarvitsevien lasten ennustetapaan laskennallisia muutoksia, jotta ennusteet pitäisivät paremmin paikkaansa.

Vaikka budjetin raamineuvotteluissa oli sovittu toisin, kaupunginjohtaja Jussi Pajusen (kok.) tuoreessa budjettiesityksessä nyt hoidossa olevien lasten määrä on sama kuin ensi vuodelle budjetoitu (19 500).

Koska syntyvyys on kasvanut, ennuste on lähtökohtaisesti pielessä. Se pohjautuu väestöennusteeseen, jonka luvut eivät huomioi joustavasti muutoksia syntyvyydessä. Ja koska kaikki syntyvät ja aikanaan hoitoa tarvitsevat vauvat on hoidettava budjetin mukaan, päivähoidossa joudutaan laskemaan liikaa kerhojen suosion varaan. 

Taloudellisesti haastavana aikana on ymmärrettävää, että lisärahoitusta jaetaan kitsaasti. Mutta päivähoito on kustannusalue, josta nipistäminen tarkoittaa käytännössä usein sitä, että äidit jäävät kotiin, eivätkä palaa töihin maksamaan verotuloja. Äitejä siis kannustetaan saman aikaisesti jäämään kotiin hoitamaan lasta ja toisaalta menemään töihin. Mahdoton yhtälö.

Työssä käyvillä vanhemmilla riittämätön varautuminen hoidon tarpeeseen nähden johtaa ajankäytöllisiin haasteisiin ja turhaa stressiin, jos hoitopaikka löytyy - mutta jostakin kaukaa.

En itse tiedä, ketkä kaupunginjohtajan budjetiesityksen valmistelevat, mutta jos siinä ei pidetä kiinni yhdessä sovituista asioista, perusteet valittamiselle lienevät selvät.

 

Korjausliike maksaa 11 miljoonaa

Sanna Vesikankaan mukaan on jo nyt nähtävissä, että päivähoito ylittää budjetin ensi vuonna vähintään 1 000 lapsella eli 11 miljoonalla.

“Jos kuvitteellisista luvuista luovuttaisiin, olisi päivähoidon budjettia nostettava kerralla roimasti. Tähän korjausliikkeeseen ei ole ollut halua hyvinäkään talousvuosina.... Tarkistamalla hoidossa olevien lasten määriä eri hoitomuodoissa kaksi tai neljä kertaa vuodessa ja vertaamalla sitä edellisten vuoden trendeihin oltaisiin jo hyvin lähellä totuutta. Tällöin päivähoitopaikkoja ja niiden vaatimia tiloja varattaisiin helsinkiläisille lapsille riittävästi eikä koko ajan paikattaisi hölmöläisten peittoa kalliilla hätäratkaisuilla.”

 

Tilastointi tarkemmaksi

Myös tiedon hallintaan erikoistunut tekniikan tohtori Mikko Särelä selvittää asiaa blogissaan. Hän oli yhteydessä viranomaisiin ja huomasi, että päätösten taustalla on tiedollisia ongelmia. Päivähoito on jaettu kuuteen alueeseen, jotka eivät ole yhteneväisiä Helsingin suurpiirien kanssa.

“Päivähoidon puolella ei ole – viraston oman ilmoituksen mukaan – käytössään tietoja siitä, kuinka paljon kussakin kaupunginosassa on lapsia, päivähoitopaikkaa hakevia perheitä, tai päivähoitopaikkoja.”

Särelän ratkaisussa “Helsingin tulee siirtyä yhtenäiseen tilastointikäytäntöön, jossa tilastot tehdään osakaupunginosittain”.

  Kuulostaa todella järkevältä.

 

Budjettilaskelmiin ennakointia?

En tiedä budjetoinnin säännöistä, mutta eikö olisi korkea aika jotenkin päästä yli tilikausiajattelusta? Jos tiedämme, että päivähoitopaikkojen järjestäminen tarvetta vastaavasti maksaa nyt x euroa, mutta että se tuottaa verotuloina x-y euroa, niin eikö arviota voisi jotenkin tulo-olettamana kirjata? Kysehän ei kuitenkaan ole kirjanpidosta.

Sama ongelma vaivaa homepäiväkotien ja -koulujen korjaamista. Korjaus näkyy ajankohtaisessa budjetissa vain rahallisena menetyksenä sen sijaan, että huomioitaisiin korjaamisen viivästymisestä aiheutuvat suorat ja välilliset kulut kunnalle.

Vaalikaudet kannustavat helposti siihen, että pyritään saamaan voittoja omana aikana, jolloin kulujen kasvu voi jäädä seuraavan kauden vastaavien politikkojen huoleksi. Samoin fiksuistä päätöksistä kunnian keräävät helposti seuraavan kauden päättäjät, vaikka kehityksen alkuunpanijat kuinka yrittäisivät kertoa ansioistaan.

Median pitäisikin huomioida sellaisia poliittisia päätöksiä ja niitä tekeviä poliitikkoja, jotka ajattelevat pitkällä tähtäimellä järkevästi.

 

Tehokkusajattelu istuu huonosti päivähoitoon

Länsi-Helsingin vihreiden puheenjohtaja Pauliina Lehtinen muistuttaa, ettei lapsen tarpeita voi tiivistää vain talouslukuihin. 

“Ymmärrän sen, että kun puhutaan rahasta, puhutaan numeroista ja pääluvuista. Se mitä en ymmärrä on se, miksi ei suoraan myönnetä, että kaikkiin aloihin ei voida suoraan soveltaa tuottavuus- tai tehokkuusohjelmia?”

Olen täysin samaa mieltä. Kun ikävä iskee, syli on tarpeen tai kun vaipassa on kakka, se pitää ehtiä putsata.  

 Sekä lasten että vanhusten hoidossa pitäisi kehittää tapoja mitata laatua. Sitä miten perushoivaa ehditään antaa, jos tarvitsevuus on keskimäärin jotakin tasoa ja miten tyytyväisiä sekä tekijät että hoidettavat (tai heidän vanhempansa) ovat.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Sivut