Else Turunen Ajatuksia ja keskustelunavauksia arkipuuhista utopioihin.

Nuorten syrjäytyminen: lisää konkreettisia neuvoja ja mahdollisuuksia

Presidentti Niinistön työryhmän julkaisema tavallisia.fi-sivusto on sympaattinen ja viisas, lempeään kasvatukseen neuvova ja kannustava. Kampanjaan olisi upeaa lisätä kuitenkin konkretiaa: vinkkejä ja vertaistukea. Myös käytännön mahdollisuudet on tässä kohtaa unohdettu, vaikka esimerkiksi koulutuspaikka ja mahdollisuus harrastaa ovat tärkeitä tekijöitä syrjäytymisen ehkäisyssä.

Palvelua ovat olleet tekemässä sellaiset upeaa työtä tekevät järjestöt kuin Mannerheimin lastensuojeluliitto, Pelastakaa Lapset ja Väestöliitto. Näiden järjestöjen asiantuntijoilla on viisautta ja kokemusta pohtia asioita syvällisesti. Tällainen elämänviisaus huokuukin sivuston neuvoista.

Kuitenkin lisäosaksi sopisi vaikka keskustelupalsta, jossa vanhemmat voisivat vaihtaa ajatuksia ja vinkkejä heillä toimineista kannustimista, seurauksista ja niin edelleen. Vielä konkreettisempia vinkkejä, joita tarvitaan kun arki koettelee vanhemmankin voimavaroja.

Entä jos nuori ei vaikka noudatakaan niitä rajoja? Silloin ei helppoa neuvoa ole, mutta toisten kokemuksista voi saada ajatuksia: mikä voisi omaa nuorta kannustaa tai auttaa ymmärtämään, miten kannattaisi ainakin kokeilla toimia, miten itse jaksaisi...?

Kaikille koulutuspaikka

Ensi vuoden alusta astuu voimaan koulutustakuu. Tämä on ehdottoman tarpeellinen asia, jos takuu käytännössä vain toimii. Nyt on mennyt monta vuotta niin, että vuosittain tuhansia nuoria on jäänyt ilman koulutuspaikkaa. Määrä kertautuu vuosittain ja mitä vanhemmaksi nuori tulee sitä suurempi on riski syrjäytyä.

Itse olen ihmetellyt, miksi koulutuspaikkojen määrää pohdittaessa ei ainakaan Helsingissä ole riittävästi huomioitu sitä, kuinka paljon tänne muuttaa nuoria muualta. Onkohan vain ajateltu niin, että raha joka menee koulutuspaikkojen lisäämiseen, näkyy vaalikauden budjetissa, kun taas raha, jonka syrjäytynyt nuori yhteiskunnalle kustantaa (n. 1 milj.e) on tulevien vaalikausien asia. Koulutuspaikkojen kuntakohtaiset määrät määrittää valtio.

Toivoa vain sopii, että jo vuosia ilman koulutuspaikkaa jääneet nuoret nyt pääsevät opiskelemaan ja siihen motivoituvat.

Samalla on syytä muistaa, että kaikilla perheillä ei ole varaa tukea lapsen tai nuoren harrastustoimintaa. Tässä kunnan kannattaa kohtuuden nimissä auttaa, tekemällä edullisen harrastamisen mahdolliseksi ja tukemalla vähäosaisia perheitä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Kovin on pehmeätä ja sovinnaista tämä laajalahtelaisvihreys, lahden molemmin puolin: mannerheimia, kokoomusta ja vihreää samassa sopassa ja samassa tuvassa.

Vertaa Emilia Kukkala:
http://pantterin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/116329-n...

Turunen: "syrjäytynyt nuori yhteiskunnalle kustantaa (n. 1 milj.e)".
Tätä viisautta on toistettu satoja ja satoja kertoja, eduskunnassakin harva se päivä. Mistä tämä viisaus on lähtöisin? Minun tietääkseni VTV:n tarkastuskertomuksesta. Siellä se ei perustunut minkäänlaiseen laskelmaan tai aineistoon, oli vaan lähestulkoon tekstin täytteeksi heitetty summittainen arvio.

Sitä paitsi tuo näkökulma että joku "on kustannus yhteiskunnalle" on ihmisarvoa loukkaava näkökulma, se on ulkopuolisen näkökulma, alistava ja alentava. Ihminen on yhteiskunnalle rasite, kustannus, elätti. Tällainen "yhteiskunta" saa painua taivaan tuuliin. Toistan: tuollainen näkökulma ja puhe on loukkaava. Vertaa Emilia Kukkalan teksti, pelkkä syrjäytymis-sana on itsessään leimalappu.

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen

Hei Juhani! Toki voi ajatella, että syrjäytynyt sana on negatiivisesti virittäytynyt, mutta luulen että monelle se tarkoittaa vain sitä, että ei ole löytänyt paikkaansa yhteiskunnassa siihen osaa ottavana. Itse ajattelen, että jokaisen itsetunnolle on tärkeää kokea olevansa hyödyksi. Toki kaikki ei ole rahalla mitattavaa ja esim. toisten vapaaehtoinen auttaminen on erittäin arvokasta työtä, jota ns. syrjäytynytkin voi tehdä. Kuitenkin ihmisen täytyy jollakin elää ja jostakin sosiaalituet täytyy maksaa eli mitä enemmän meillä on kansalaisia, jotka osalistuvat yhteiskunnan pyörittämiseen maksamalla veroja, sen paremmin meillä on mahdollisuus myös auttaa ihmisiä elämäntilanteissa, joissa oma osallistuminen ei ole syystä tai toisesta mahdollista. Tämä ei tarkoita, että sosiaalitukiea saavilla ei olisi ihmisarvoa. Minusta tuo kuulostaa hyvin pöyristyttävältä. Juuri ihmisarvon vuoksihan on yhteisesti päätetty että ketään ei jätetä täysin turvaverkon ulkopuolelle. Minsutakin tuollainen ajattelu, että joku olisi rasite, saa painua taivaan tuuliin. Kyse on aivan muusta.

Toimituksen poiminnat

Sivut