Else Turunen Ajatuksia ja keskustelunavauksia arkipuuhista utopioihin.

Kemikalisoppa

Tavallisena ihmisenä sitä ei jaksaisi huolestua siitä, ovatko myyntiluvan saaneet tuotteet oikeasti turvallisia. Mutta näköjään se olisi fiksua. Jotkin kemikalit vaikuttavat ainakin hedelmällisyyteen, kun ainetta kerääntyy elimistöön vuosien kuluessa. Eläinkokeissa on löytynyt yhteys myös hormonaalisiin syöpiin, kuten kives-, eturauhas- ja rintasyöpään, kilpirauhasen vajaatoimintaan ja sikiöiden kehityshäiriöihin.

Kaks Plus -lehden hyvässä artikkelissa Turun yliopiston professori Jorma Toppari neuvoo välttämään ainakin naarmuuntuneita teflonpannuja. Teflonissa kun on perfluoriyhditeitä, joiden haittavaikutuksista kannattaa huolestua. WWF taas varoittaa, että ehjienkin teflonpannujen käytön on osoitettu tuottavan PFOA:a sisältäviä höyryjä keittiön ilmaan.

WWF:n mukaan perfluorattuihin yhdisteisiin kuuluva PFOS vaikuttaa jyrsijöillä rottien neuroendokriinijärjestelmään. (Neuroendokriini tarkoittaa rauhasta tai solua, joka erittää hormoneja.) Se vaikuttaa myös jyrsijänaaraiden lisääntymiseen ja sikiöiden kehittymiseen.

“PFOS:in on osoitettu kertyvän maksaan ja olevan myrkyllistä tälle elimelle (hepatotoksisuus). On myös todisteita siitä, että altistuminen PFOS:ille ja PFOA:olle voi aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa. Yhdysvaltojen ympäristöviranomaiset pitävät sekä PFOS:a että PFOA:a karsinogeenisinä aineina. Ammatillisen altistumisen PFOA:lle on todettu aiheuttavan virtsarakon syövän lisääntymistä. “ Lähde.

 

Vain vähän perfluoria, kiitos

PFC-yhdisteet rikastuvat luonnon ravintoketjussa, ja niille altistumista jossakin määrin on lähes mahdotonta välttää. PFOS:a on löydetty kaloista, äyriäisistä ja juomavedestä. Kemikaalit päätyvät helposti tuotteiden käytön jälkeen jätevesiin, kaatopaikoille ja sitä tietä ympäristöön. Ne eivät tahdo hävitä luonnosta, joten vanhojen teflonpannujen pois heittäminen kuormittaa luontoa ja lisää sitä kautta kemikalialtistusta kaikille.

Yleensä kemikalit kertyvät rasvakudoksiimme eli siitäkään syystä raskaana olevan tai imettävän äidin ei tulisi laihduttaa. Perfluoriyhdisteet kertyvät elimistön proteiineihin ja niiden puoliintumisaika ihmiskehossa on WWF:n mukaan noin 8–9 vuotta. “Jatkuva altistuminen PFC-yhdisteille merkitsee, että niitä on poistumisesta huolimatta aina elimistössämme.”

“PFOS:a on löydetty jääkarhuista Arktiselta alueelta, delfiineistä Floridassa, hylkeistä Itämeressä, saukoista Kaliforniassa, kotkista ja albatrosseista keskiseltä Tyyneltämereltä, valaista Pohjanmerellä ja valekarettikilpikonnien verestä.”

Altistumisen määrään voi kuitenkin vaikuttaa.

Esimerkiksi tarttumattomat teflonpaistinpannut, matot, huonekalut, puhdistusaineet, shampoot, kengät, vaatteet ja ruokapakkaukset voivat sisältää PFC-yhdisteitä.”

Perfluoria on muun muassa hampurilaiskääreissä, jotta kädet pysyisivät syödessä rasvattomina sekä likaa ja vettä hylkivissä pinnoissa, kuten jokasääntakeissa tai varsinaisessa kemikalipommissa – palonesto- ja likasuojatussa sohvassa.

Eli vanha kunnon kuminen sadetakki käyttöön ja ajatusmalli “kyllä kesä (ja syksykin) märkänsä kuivaa?

WWF kehoittaa myös välttämään kosmetiikkaa ja hygieniatuotteita, joiden tuoteselosteessa esiintyy sana “fluorattu” tai “perfluorattu”. Eräs vaihtoehto on sertifioitu luonnonkosmetiikka.

Kuka enää kertoisi, miten valurautapannulla voi tehdä ruokaa ilman että tarvitsee käyttää desikaupalla öljyä? 

 

Myös torjunta-aineet kysymysmerkki

Torjunta-aineissa on antiandrogeeneja, jotka vaikuttavat sukupuolihormonien toimintaan. Toppari kertoo, että kasvihuonetyöntekijöillä, jotka käsittelevät paljon torjunta-aineita, on muita huomattavasti suurempi riski poikasikiön sukupuolielinten kehityshäiriöihin.

Herää kysymys, missä määrin torjunta-ainetta kertyy vihannekseen tai hedelmään ja missä määrin huutelu tai kypsentäminen niitä poistaa.  

Eviran mukaan kotimaisissa marjoissa ja vihanneksissa on harvoin sallittujen enimmäismäärien ylityksiä. Tuontiruoassa valvontavastuu on Tullilla ja maahantuojalla. “Vuosittain noin 4–5 % näytteistä todetaan määräystenvastaisiksi. Useimmiten ne eivät kuitenkaan ole terveydelle haitallisia”, viranomainen kirjoittaa. 

Voiko siihen luottaa? Entä jos sallitut vähimmäismäärät aiheuttavat jotakin vuosien saatossa?

 

Muovituotteita ei kannattaisi kuumentaa

Kovissa muovituotteissa ja säilykepurkkien sisäpinnoitteessa on bisfenoli A:ta joka saattaa olla yhteydessä eturauhas- ja rintasyöpään. Vauvan tuttipulloista se kiellettiin viime vuonna. Tutkija Topparin mukaan kemikalia irtoaa lähinnä kuumennettaessa.

Niin, eli voisi olla fiksua kuumentaa ruoka mikrossa jossakin muussa astiassa kuin muovisessa. Mutta missä sitten?

 

Eikös EU-alueelle tullut uusi kemikaliasetuskin?

Miksi näitä aineita ei ole jo aikaa sitten kielletty? Kenties ne on vaikea ainakaan edullisesti korvata. Sen verran kovaa oli yritysten lobbaus kun EU:n kemikalilainsäädäntöä uudistettiin jokunen vuosi sitten.

WWF:n mukaan tämä REACH-niminen asetus sallii monien haitallisten kemikaalien käytön jatkumisen, jos valmistaja osoittaa, että "he voivat riittävästi kontrolloida" niiden käyttöä.

“REACH ei siis edellytä sitä, että kaikki haitalliset kemikaalit on aina korvattava turvallisella vaihtoehdolla.”

EU:n kemikaaliasetuksen tehokkaan kontrollin piiriin hyväksyttiin 12 000 kemikaalia 30 000:sta. “Mikäli yksittäisen kemikaalin tuotanto tai tuonti alittaa kymmenen tonnia vuodessa, ei yritysten tarvitse toimittaa kunnon tietoa kemikaalin haitallisuudesta. Tämä kattaa 60 % kemikaaleista, joita säädellään REACH:n avulla.”

 

Kemikalisoppa muhiutuu vuosien saatossa

WWF on osoittanut, kuinka laajasti ihmisillä eri puolilla Eurooppaa on veressään haitallisia ihmisen kehittämiä kemikaaleja. 

Muutaman vuoden takaisessa laajassa tutkimuksessa selvisi muun muassa:

  • “Jokaisen perheenjäsenen, isoäideistä lapsiin, veressä on vähintään 18 kemikaalin cocktail. Nämä kemikaalit ovat keinotekoisia ja/tai ihmisen valmistamia ja useita niistä löytyy arjen tuotteista.

  • Bromattuja palonestoaineita, organokloorisia hyönteismyrkkyjä, PCB:itä, perfluorattuja kemikaaleja ja keinotekoisia myskejä oli jokaisen testatun veressä, myös 12-vuotiaiden lasten.

  • Eräät testihenkilöiden verestä löydetyistä kemikaaleista, kuten DDT, ovat olleet kiellettyjä EU:ssa vuosikymmeniä, mutta silti niitä löytyy edelleen ihmisten verestä.“

Eli itse pikku lasten vanhempana taidan ainakin yrittää karsia perheemme kemikalikuormaa. Tosin omistan juuri likasuojatun sohvan ja ties mitä kemikalipitoista. Vastikään ainakin liityin ruokapiiriin, jotta voin ja raaskin valmistaa useammin torjunta-aineista vapaata ruokaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Susanna Kinnunen

Selitäpä vielä, miksi teflonpannun naarmuuntuminen tekisi sen vaaralliseksi?

Ymmärrän että teflonpannun syöminen voi olla epäterveellistä, mutta naarmun päävaikutus on se että ruoka alkaa tarttumaan pannuun ja pannu heitetään metallinkeräykseen. Tämä on ympäristön kannalta huono. Parempi olisi keskittyä pitämään pannu ehjänä.

Teflonpannu on erittäin todennäköisesti naarmuuntuneenakin turvallisempi terveydelle kuin transrasvapintainen valurautapannu. Teflon on inertti aine, ei erityisen myrkyllistä nieltynä.

Teflonpannun kuumentaminen unohtamalla tyhjänä liedelle tuottaa kyllä hyvin myrkyllisiä höyryjä.

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen

Hei! Kun pannu naarmuuntuu, siitä irtoaa näitä perfluoriyhdisteitä, siksi tefloneita ei kannattaisi käyttää metallisella, naarmuttavalla lastalla toisin kuin valurautapannuja. Tämä on terveysnäkökulma. Ympäristön kannalta on tietysti huono asia, jos pannun heittää pois koska perfluoriyhdisteet eivät hevin hajoa ympäristössä (kaatopaikalla). Jos valurautapannua olisi helppo käyttää, tefloneita tietysti valmistettaisiin vaan vähemmän ja ongelma poistuisi..

Ainiin: transrasvat ovat rasvoja joita syntyy kun keinotekoisesti kovetetaan tyydyttymättömiä rasvoja. Niitä on esim. eineksissä, munkeissa, kevytlevitteissä. Ei niitä pannulle ilmaannu, jos ei sinne vaikka kevytlevitettä laita.

Susanna Kinnunen

Ei se nielty teflonpinta merkittävästi liukene ruuansulatuksessa kun ei pannussakaan, eikä pinnan puhkeaminen tietääkseni paljasta myrkyllistä pintaa. Eli korjaa toki jos olen väärässä, mutta luulen ettei kyse ole millään muotoa merkittävästä riskistä.

Paistaminen tosiaan pilaa rasvoja. Toisaalta se saa ruoan maistumaan, joten piut minä paut.

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen

Minä en edelleenkään tajua, miten transrasvaa syntyisi paistettaessa. Kyse on kemiallisesta prosessista kun rasvaan liitetään vetyä:
"Jos tyydyttymättömiin rasvoihin liitetään vetyä katalyytin avulla, niistä saadaan kiinteitä. Osittain kovetettu kasvirasva käsitellään kemiallisesti katalyytilla paineistetussa vetykaasussa. Prosessissa tarkoitus on nostaa rasvan sulamispistettä muuttamalla tyydyttymättömiä rasvoja tyydyttyneiksi, mutta osa tyydyttymättömistä rasvoista muuttuu saman katalyytin vaikutuksesta transrasvoiksi." http://fi.wikipedia.org/wiki/Transrasva

Eli halutaan tehdä juoksevasta rasvasta kovempaa. Käristettäessä syntyy kylläkin karsinogeeneja. Evira on muuten tätä mieltä transrasvoista:
"Ruokavaliomme ongelma rasvojen suhteen eivät siis ole transrasvahapot, vaan edelleenkin tyydyttyneiden rasvahappojen suositusta suurempi määrä. Suomessa transrasvahappojen pieni määrä johtuu pääosin siitä, että meillä jo 1990-luvulla margariiniteollisuus muutti kasviöljyjen kovetusmenetelmänsä vaihtoesteröintiin, jolloin transrasvahappoja ei muodostu."
http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmi...

Susanna Kinnunen

Olet oikeassa. Rasva kyllä vahingoittuu ylikuumenemisesta, mutta transrasvaan liittyvää hydraantumista ei tapahdu.

Kyse on vain uskottavasta huhusta.

Lähde tälle:
http://www.westonaprice.org/know-your-fats/trans-f...

Käyttäjän KH kuva
Kalevi Härkönen

Teflonpannu pysyy ehjänä vain jos sitä ei käytä. Muuten niitä saa olla vaihtamassa uuteen parin vuoden välein. Valurautapannu taas saattaa olla vaikka isoäidiltä peritty. Mistä ne transrasvat tulee jos paistaa ruokaöljyssä tai voissa?

Susanna Kinnunen

Transrasvat tulevat juuri paistamisesta. Voin omista transrasvoista en olisi kovin huolissani.

Käyttäjän KH kuva
Kalevi Härkönen

Jos kerran transrasvat syntyvät paistettaessa, mitä väliä sillä on, paistaako teflon- vai valurautapannulla?

Susanna Kinnunen

Valurautaan on pakko laittaa rasvaa ja vaikkapa lettuja paistaessa pannun pitää myös kuumentua kunnolla ennen taikinan lisäämistä.

Jos rasva savuaa, se ei tee hyvää sen laadulle. Erityisrn paljon kärsivät monityydyttämättömät hapot.

Käyttäjän KH kuva
Kalevi Härkönen

Jos haluan lettuihin rapean reunan, voita pitää käyttää teflonissakin, ja lämmön olla riittävä. Eli jos paistan teflonilla, saan sekä savuavat rasvat että myrkylliset höyryt :-)

Tai jos paistan muikkuja: kalat kieritellään jauhoissa ja voita laitetaan pannulle (telfon tai rauta) sen verran, että pannun pohja peittyy. Muuten ei tule tasaisen kaunista pintaa.

Kyllä (uudella) teflonpannulla voi lämmittää ruokaa ilman rasvaa. Mutta silloin ei mielestäni enää voi puhua paistamisesta, sillä lopputulos ei ole sama.

Susanna Kinnunen

"WWF on osoittanut,
kuinka laajasti ihmisillä eri puolilla Eurooppaa on veressään
haitallisia ihmisen kehittämiä kemikaaleja. "

On kyllä, mutta tämä kertoo analyysimenetelmien kehityksestä, ei niinkään terveysriskeistä. WWF kerää tuolla tavoin rahaa.

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen

Mitä se sinusta kertoo analyysimenetelmien kehityksestä? Argumenttia voidaan käyttää silloin, jos vaikka johonkin piilevään tautiin sairastuvuus on lisääntynyt ja menetelmät kehittyneet. Tällöin sairaustapauksia tulee enemmän ilmi. Nyt kyse on siitä, että ihmisen kehosta on löydetty samoja kemikaleja kuin käytetään monissa tuotteissa. Se, että näitä ei olisi aiemmin kyetty analysoimaan yhtä hyvin, ei heikennä sitä faktaa, että kemikaleja ihmiskehoissa ja ravintoketjuissa todistetusti nyt vaan on.

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen

Kyse on riskien hallinnasta. Totta kai aina voidaan tässäkin asiassa sanoa, että nykyisin tutkitaan tarkemmin tai että jollekin sairastuvuudelle on monta syytä tai ettei selvää syy-seuraussuhdetta voida varmasti osoittaa. Tieteessä muutenkaan ei mikään ole täysin varmaa. Kyse on siitä, mikä on riittävän varmaa ja millaisia riskejä ja millä ehdoilla me ihmiset olemme valmiita ottamaan.

Tuli vielä mieleen syöpätilastot. Hormonaaliset syövät kun ovat viime vuosina länsimaissa reippaasti yleistyneet. Miesten yleisin syöpä on eturauhassyöpä ja naisten rintasyöpä. http://www.cancer.fi/syoparekisteri/

Samalla lapsettomuus on yleistynyt. http://www.stakes.fi/FI/Tilastot/Aiheittain/Lisaan...
"Noin joka viides suomalainen hedelmällisessä iässä oleva pari kohtaa tahattoman lapsettomuuden." http://www.simpukka.info/fi_fi/etusivu/tietoa-laps...

Suoraa yhteyttä ei tietenkään voida osoittaa, mutta kyllä pistää miettimään.

Susanna Kinnunen

Miettiä on hyvä, mutta maailmassa on osoitettujakin yhteyksiä ihan riittämiin. Pidä teflonpannu, mutta jätä pari drinksua väliin. Paista ylipäänsä vähän ja vältä kärventämistä. Tehoaa syöpään paremmin.

Mulla on muuten useita pannuja, teflonia vain kakkuvuoissa. Eikä yhtään naarmua.

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen

Kuulostaa hyvältä. Lisäksi kokeilen käyttää valurautaa ja seuraava sohvani ei ole lika- ja palonestosuojattu..

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Näin kalamiehenä muistuttaisin tässä keskustelussa hyvän Itämeren lohisaaliin sisältämistä dioksiineista. Meille suomalaisillehan on Keskustan toimesta hommattu EU:lta poikkeuslupa myydä myrkyllisiä kaloja kansalaisille.

Jotta aiheutettaisiin maksimimäärä vahinkoa sekä Itämeren uhanalaiselle lohelle että suomalaisille MMM hommasi Latvian pyyntikiintiöstä vielä 9950 myrkkylohta lisää kahdessa erässä. Kokoomuslaiseen ministeriin vaihtaminen ja eduskunnan valiokunnan poliittinen ohjaus ei vielä vaikuta MMM:n virkamiesten toimintaan. Ehkä jonain päivänä saadaan Vihreä maa- ja metsätalousministeri korjaamaan nämäkin ongelmat.

Normaalikansalainen saa Eviran suositteleman maksimimäärän dioksiinia jo syömällä yhden silakka-aterian kerran kuussa. Täysikasvuinen lohi vastaa nelihenkisen perheen dioksiinin maksimivuosiannosta. Eikä raskaana olevien kannata koskea ollenkaan.

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen

Kiitos kommentista. Sitähän virallisesti ohjeistetaan, että kalaa tulisi terveyssyistä syödä kalalajeja vaihdellen 2-3 kertaa viikossa. Ajatus ilmeisesti, ettei kukaan syö vain myrkkyjä eniten keränneitä petokaloja. Ja että kalansyönti kuitenkin toimii sydän- ja verisuonitauteja ehkäisevästi ja siten ehkäisee myös sosiaali- ja terveysmenoja. Tuo oli kyllä yllätys, että lohessakin on noin paljon myrkkyjä. Tarkoitat varmaankin vapaata Itämeren lohta, etkä kirjolohta tai Norjan-lohta?

Susanna Kinnunen

Kaikessa lohessa on mitattava määrä dioksiinia, mutta silti lohta kannattaa syödä koska nettoterveysvaikutus on plussalla. Ainakin populaatiotasolla.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Dioksiinia on ongelmaksi asti vain Itämeren villeissä lohikaloissa. Ei Atlantin (Tenon) lohessa, ei Norjan kassilohessa eikä kasvatetussa tai sisävesien istutetussa kirjolohessa. Itämereen kasvattajilta karanneet kirjot ovat yhtä myrkyllisiä kuin luonnonkalat jos ovat siellä ehtineet olla parikin vuotta. Tämä koskee tietysti myös meritaimenta Itämeressä ja kutujokeen noustessa, mutta se on niin uhanalainen, ettei sitä saisi tappaa lainkaan.

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen

Hei!
Jaan vielä kaikille iloisen onnistumiseni. Opettelin tutun neuvon ja kannustuksen avulla käyttämään valurautapannua ja todella helppoa on. En vain ollut osannut puhdistaa sitä oikein. Eli keskilämpö, rypsiöljyä kohtuudella, käytön jälkeen huuhdotaan pannu, laitetaan sille vettä ja lämmitetään hellalla. Sitten harjataan kuuman veden avulla puhtaaksi. Kun jäähtynyt, kuivataan vielä talouspaperilla ja ainakin välillä sipaistaan öljyä samalla. Pienistä asioista voi tulla hyvä onnistumisen tunne!

Toimituksen poiminnat

Sivut