Else Turunen Ajatuksia ja keskustelunavauksia arkipuuhista utopioihin.

Luonnonvara-ajattelu sivuttaa tulevat sukupolvet

Onko alkiolaisuus unohtunut keskustan puheenjohtajaehdokkailta, kun he vaativat luonnonvarojen tehokkaampaa hyödyntämistä? Ehdokastentissä vihreitä syytettiin siitä, että he haluavat säilyttää luonnon sellaisenaan lasikuvun alla. Kärjistävää. Luonto ei ole museo, mutta on hyvä muistaa esimerkiksi, että metsistämme on suojeltu vain 5%, talousmetsien lähes ainoa hoitotapa on ollut avohakkuut ja että kaivosteollisuus jättää ympäristöönsä korvaamattomia vahinkoja, jos sitä ei tiukasti suitsita.

Onko keskustassa nostamassa päätään itsekkyyden kulttuuri, jossa lapsiemme ja lastenlastemme hyvinvoinnilla ei ole niinkään väliä? Vihreänä uskon, että luontoa voi hyödyntää myös kestävällä tavalla ja eettisesti ja jättää osan virkistyskäyttöön sekä asuinpaikaksi mitä moninaisemmalle eliöstölle. Monimuotoisuus on heikentynyt kiihtyvää tahtia. Tämä vaikuttaa paitsi esimerkiksi mahdollisiin lääkekeksintöihin myös elintärkeisiin ekosysteemipalveluihin (fotosynteesi, ilmakehä, veden kiertokulku, mehiläisten ruoantuotannon pölytys jne.).

Maapallolla osa luonnonvaroista uusiutuu tietyssä tahdissa (puut n. 100 vuodessa, kalakannat jos niitä ei ylikalasteta, maatalousmaa, pohjavedet) ja osa ei käytännössä lainkaan (öljy, mineraalit, kivihiili, turve..).

Tällä hetkellä jokainen suomalainen kuluttaa nelinkertaisesti yli luonnon kestävän kantokyvyn. Luonnon monimuotoisuus on vähentynyt lähes 30 prosentilla vuodesta 1970 vuoteen 2008.  

Eikö kaikkien poliitikkojen olisi aika ajaa yhteiskuntaa kohti kestävää rakennetta, jossa panostettaisiin sellaisiin tuotantotapoihin ja elämisen malleihin, jotka huomioivat myös hupenevat resurssit ja etenevän ilmastonmuutoksen? Jossa tavallisen ihmisen ei tarvitsisi syyllistyä, vaan valintojen kauppatiskillä tarjolla olisi vain kestävän kehityksen mukaisia vaihtoehtoja? Ekologisesti kuormittavimmat vaihtoehdot olisivat luksusta ja niistä nautittaisiin harvoin tai kovan työpanoksen siivittämänä.

Työpaikkoja voi luoda ympäristöä pilaamatta

Myös työtä on mahdollista luoda ympäristöä kunnioittavalla tavalla. Juuri näitä keinoja ympäristöministeri Ville Niinistö on esittänyt esimerkiksi kaivostoiminnan yhteydessä. Ongelmana on, että osassa asioita päätäntävalta kuuluu itsenäisille virastoille tai Jyri Häkämiehen (Kok.) luotsaamalle työ- ja elinkeinoministeriölle.

Kun resurssit vähentyvät ja toiminta-/elämisympäristöt tulevat haasteellisimmiksi, ympäristöä säästävästä tieto-taidosta on myös taloudellista hyötyä. Emme kai halua, että tulevat aikuiset huomaavat elävänsä keskellä jatkuvaa lamaa (ilman eläkejärjestelmää) luonnonvarat käytettynä, ilma saastuneena, vesistöt rehevöityneenä turpeen noston ja lannoitustapojen seurauksena mahdollisten ympäristötuhojen, pakolaisaaltojen, kriisien ja jopa sotien riuduttamassa maailmassa?

Minulle oli jäänyt mieleen, että alkiolaista ajattelua on jättää maatila tuleville sukupolville vähintään paremmassa kunnossa kuin mitä se itsellä on ollut. Siihen minä aion pyrkiä, kun joskus todennäköisesti itse tilan perin.

 

P.S. Puolueiden välinen nokittelu tuntuu joskus hölmöltä, vaikka tässä itse sitä iloisesti harrastankin provosoituneena. Olisiko niin, että keskustalaiset ymmärtävät kuitenkin luontoarvojen päälle, kuten vihreätkin työpaikkojen päälle? Kyse on tosin siitä, miten paljon luontoarvoista ollaan valmiita tinkimään talouden hyväksi. Tähän jään odottamaan keskustalta vastauksia.

Ainakin suomalaisten on saatava etua kun suomalaisia luonnonvaroja hyödynnetään. Siksi onkin käsittämätöntä, mikäli Ville Niinistön ajama louhintavero ei saa hallituksessa kannatusta.

Pekka Haavisto puhuu kaivosverosta, jolla turvattaisiin tulevien sukupolvien oikeudet kaivospaikkakunnilla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Sivut