Else Turunen Ajatuksia ja keskustelunavauksia arkipuuhista utopioihin.

Mistä on aidot vastuunkantajat tehty?

Ei ainakaan sokerista tai pelkistä puheista. Me kaikki olemme osaltamme vastuussa siitä, miten maapallon käy. Mutta miten yksilön vastuu suhtautuu yrityksen tai poliitikkojen vastuuseen?  Muutaman vuoden takainen huolipuhe ei muuttunut teoiksi. Kenen teoiksi ja tekemättä jättämisiksi? Meillä on saatavilla kaikki tämä tieteellinen tieto, mutta silti luonnonvarat hupenevat ja ilmastonmuutos etenee ennustetusti. Pohdin vastuukysymyksiä.

Jotkut viittaavat vielä nykyisinkin tiedolle kintaalla. Tieteeseen kuuluu aina pieni epävarmuus ja aina löytyy yksittäisiä tieteen harjoittajia, joiden epäilyyn takertua ja saada näin tekosyy mitätöidä suurin osa tieteenalan tutkimuksista. Muutoksen pelko, itselle tärkeistä asioista luopumisen pelko ahdistaa. Ihminen on myös hyvin epäileväinen asioita kohtaan, joita ei halua nähdä tai kokea, kuten Antti Nylén valistuneissa esseissään viisaasti toteaa (tosin käsitellessään lihantuotantoa).

Välinpitämättömyydelle tai toiveajattelulle ei kuitenkaan ole enää sijaa, jos haluamme hallita tiedossa olevia suuren kokoluokan riskejä ja olla järkeviä.

Toiminnan vähäpäästöisen yhteiskunnan synnyttämiseksi täytyy nykytilanteessa olla tehokasta. Tässä tarvitaan sekä lainsäädännöllisiä että moraalisia kannustimia.

Haittavero saastuttajille ja markkinat töihin

Oma näkemykseni on yksinkertaisuudessaan se, että kaiken saastuttavan tulisi maksaa enemmän ja ekologisesti kestävän taas olla edullisempaa esim. verohelpotusten avulla. Näin kuluttajan ei tarvitsisi erikseen miettiä jokaisen valintansa vastuullisuutta. Se näkyisi hinnassa. Aivan välttämättömien tuotteiden kohdalla kotitalouden menoja kompensoitaisiin vähävaraisille tulonsiirroin.

Tästä ovat vastuussa poliitikot ja myös yritykset, joiden velvollisuus on tarjota ekologisia vaihtoehtoja ja toimia ympäristövastuullisesti.

Jokaiselle osansa

Mutta missä menee kohtuuden raja? Mielestäni tämä riippuu siitä, mitä yksilö edustaa: onko hän yksityishenkilö, poliitikko, toimittaja vaiko yrityksen toimintaan vaikuttava avainhenkilö. Kaikilla jälkimmäisillä on suurempi valta - ja myös vastuu.

  • Yksilöllä on vastuu äänestää ilmasto- ja ympäristöeettisen politiikan puolesta. Uskon ja toivon, että joka puolueesta löytyy ihmisiä, joilla on paitsi näkemystä myös näyttöjä.  Seuraava tilaisuus selvittää ehdokkaiden näkemyksiä ja tekoja on ensi syksynä kunnallisvaaleissa.
  • Poliitikoilla on vastuu mahdollistaa valinnat ilman kohtuuttomia luopumisia tai ponnistuksia ja kannustaa ekologisuuteen. Tarvitsemme pitkäjänteistä, ennustettavaa toimintaa kohti kestävää yhteiskuntarakennetta. Kansalaisille sen pitäisi näkyä esimerkiksi energiantuotannossa, kaavoituksessa, asumisessa, ravinnossa ja liikkumisen mahdollisuuksissa. Poliitikkojen tehtävä on myös kannustaa yrityksiä halutunlaiseen toimintaan verotuksella ja säädöksin.
  • Yrityksillä on vastuu tarjota eettisesti kestäviä vaihtoehtoja. Tämä edellyttää myös yksilön vastuuta, jotta tuotteille on kysyntää. Poliitikot ja markkinat määrittävät, mikä on perustapa tuottaa tai tehdä jotakin. Esimerkiksi teollisuusyritykselle on vaikea ajatella pitkän tähtäimen hyötyjä vuosien päähän ja sijoittaa ympäristöteknologiaan. Kvartaalitaloudessa tärkeää on tuottaa osakkeenomistajille osinkoa lyhyellä tähtäimellä. Lähivuosien etua on helpompi perustella kuin etuja, jotka koskevat kenties osakeomistajien lapsia. Markkinoille onkin vedettävä tiukat raamit, minkä puitteissa toimia ja huomioida pitkän tähtäimen etu. Poliitikkojen on kannustettava ja annettava vaatimuksia, jotka ovat koko alan sisällä reilut. Globaalitalous tuo tähän haasteensa, jolloin on ymmärrettävä markkinan (haluttu) kehityssuunta pitkällä tähtäimellä. Edelläkävijät korjaavat hyödyn jossakin vaiheessa, kun muutos tulee pakolliseksi kaikille.
  • Toimittajien vastuu on tarjota tietoa ja muistuttaa asioiden tärkeydestä. Yllättävät tapahtumat eivät saisi jättää alleen hiljalleen kehittyviä prosesseja, joilla on tuntuvat seuraukset ihmisten elämään. Toimittajien tehtävä on tietysti myös toimia poliitikkojen ja yritysten vahtikoirana ja kriitikkona sekä tarjota kanava asialliseen julkiseen keskusteluun.
  • Yksilö on vastuussa valinnoistaan. Mutta käytännössä kaikkissa päätöksissä ei pysty huomioimaan riittävästi asiaan liittyvää tietoa, eikä useimmilla ole paljon aikaa vertailuun. Siksi ekologiset valinnat olisi tehtävä helpoiksi poliitikkojen ja yritysten toimesta. Yksilön päätöksiin vaikuttavat myös mm. kunkin elämäntilanne, asuinpaikka, varallisuus ja asioiden merkitys yksilön onnellisuuden kannalta. Kukin voi pohtia asumisensa, energian ja sähkön kulutuksen ekologisuutta, liikkumistaan, matkailuaan, kulutustapojaan, ravitsemustaan ja kierrätysahkeruuttaan. Olisiko siinä parannettavaa ilman kovin suurta ahdistusta tai uhrausta? Mitkä asiat ovat minulle tai perheelleni todella tärkeitä ja mitkä eivät niinkään?
  • Päästöjä kannattaa tarkastella kokonaistasolla eri lähderyhmissä (kuten liikenne jne.) sen sijaan että ihmisiä tasapäistettäisiin. Tämä antaa liikkumavaraa yksilötasolla. Esimerkiksi varakkailla on yleensä suuremmat yksilötason päästöt. He saattavat vaikkapa matkailla enemmän. Toisaalta heillä olisi varaa panostaa edelläkävijöinä päästöttömään teknologiaan. Reiluinta olisi, jos päästöoikeuksia voisi ansaita. Mikäli henkilökohtainen päästökauppa on joskus mahdollista, siitä hyötyisivät kaikki: rikkaat voisivat osataa oikeuksia vähävaraisilta. Vastuu palautuu poliitikoille.

 

FAKTAT: Tiedemaailma vaatii toimintaa

“Globaalit päästöt ovat korkeammat kuin koskaan, ja ne ylittävät kaikki pahimmatkin skenaariot. Tämä ei ole mielipide vaan fakta. Tilanne on hyvin vakava”, sanoo tuoreessa (2/2012) Suomen Luonnonsuojeluliiton lehdessä professori, Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Kulmala. Hän on yksi mailman johtavista ilmakehän aerosolien tutkijoista.

Uusin Rooman Klubin raportti on tyly. Me tuotamme joka vuosi kasvihuonekaasuja kaksi kertaa niin paljon kuin metsät ja meret pystyvät nielemään.

Samaa viestiä voi lukea selkeästi myös kattavasta Suomen Kuvalehden reportaasista (18/2012).

WWF:n Living Planet 2012 –raportti paljastaa että “luonnon monimuotoisuus heikkenee erittäin huolestuttavasti tropiikin köyhemmissä maissa, kun länsimaissa on tapahtunut myös myönteistä kehitystä. Trooppisissa maissa tuotetaan suuri osa länsimaalaistenkin käyttämistä hyödykkeistä tai niiden raaka-aineista.” Lue, miksi monimuotoisuus on tärkeää.

Raportin mukaan suomalaisilla 11. suurin ekologinen jalanjälki. (Johtunee varmasti osin kylmästä ilmastostamme, mutta myös kulutuksen tasosta.)

SK:n artikkelissa tutkijat arvelevat että yli 60 % maapallon elämää ylläpitävistä ekosysteemipalveluista (fotosynteesi, ilmakehä, veden kiertokulku, ravinteiden kierto) on uhattuna.

Suomen on kannettava osaltaan vastuunsa ja toimittava yhteistyössä EU-tasolla ja globaalisti.  Päästötilastoja.

VTT:n tutkimus: “Suomi tarvitsee lisää päästövähennyksiä päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla, jotta se yltäisi EU:n linjausten mukaisiin päästötavoitteisiin.” 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Jari Eteläsaari

Vastuunkannon näkee siinä että ottaa vastuun päätöksistään omalla henkilökohtaisella omaisuudellaan.

Sellaista poliitikkoa ei ole.

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen

Miksi yhden ihmisen pitäisi? Kaikki olemme samassa sopassa ja vastuun tulee jakaantua eri toimijoiden ja valtioiden kesken.

Jari Eteläsaari

Yhden tai koko puolueen. Riippuu kuinka suuri porukka on ollut tekemässä päätöstä.

Henkilökohtainen vastuu laittaisi poliitikot ja puolueet harkitsemaan huomattavasti enemmän päätöstensä seurauksia.

Nykyisellään polittikot voivat vapaasti raunioittaa vaikka koko maan yhteiskunnan ja talouden ilman mitään merkittäviä henkilökohtaisia seurauksia, se on rikollista, suuremmista vahingoista yhteiskunnalle tulisi seurata elinkautinen vankeus.

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen

Kiitos mielenkiintoisesta näkökulmasta. Siinä on kyllä pointti. Onkohan vaan niin, että siinä tapauksessa kukaan ei uskaltaisi ilmoittautua yhteisten asioiden hoitajaksi. Vähän sama tilanne kuin tämä uusi talonyhtiölaki (en tiedä menikö läpi),jossa ainakin kaavailtiin hallituksen puheenjohtajan olevan henkilökohtaisesti vastuussa, jos katolta ei ole pudotettu riittävästi lunta ja jäätä ja joku jää alle. (Pahimmassa tapauksessa syyte kuolemantuottamuksesta.)
On tietysti tilanteita, joissa päätösten seuraukset ovat selvät tai hyvin todennäköiset, mutta monimutkaisessa maailmassa kukaan ei voi olla asiantuntija kaikessa. Siksi avoin keskustelu on tärkeää.

Lauri Korhonen

Jokainen meistä todellakin voi osallistua ja tehdä henkilökohtaisia valintoja arjessa. Niin kotona kuin työelämässäkin.

Ainakin taistella joka paikkaan tunkevaa äärivihreää hysteriaa vastaan jollei muuta.

Jep. Alkaa olla kuppi täysi tuputtavaa vastuunkantamista.

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen

Kuten kirjoitin, kyse ei ole vain yhden puolueen "hysteriasta" vaan tosiseikoista, joihin voimme reagoida jollakin tasolla tai olla reagoimatta. Jälkimmäinen vaihtoehto vain aiheuttaa epämieluisia seurauksia.
Mielestäni olisi jo korkea aika pohtia vastuukysymystä konkreettisemmin kuin vain yleistasolla. Tähän liittyy tietysti monta mielenkiintoista ja haastavaa asiaa, josta voisi keskustella, kuten ihmiskuva, vaalikausille jakautuvan demokratian kyky ja tehokkuus toimia (esim. ilmastolaki velvoittaisi pitkäjänteiseen toimintaan yli vaalikausien), se mikä on kohtuullista ja millainen toiminta aiheuttaa liikaa haittaa, missä menevät yksilönvapauden rajat jne..

Lauri Korhonen

"mikä on kohtuullista ja millainen toiminta aiheuttaa liikaa haittaa, missä menevät yksilönvapauden rajat jne.."

Aivan helmi kommentti. Kiitos.

Annatko pari käytännön esimerkkiä mitä tarkoitat?

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen

No, vaikkapa jos sinulla on kaksi tuotetta, jotka maksavat melko lailla saman verran ja ovat laadultaan samaa tasoa, mutta toisen hiilijalanjälki on huomattavasti suurempi, niin silloin mielestäni on eettisessä mielessä kohtuullista valita ympäristöystävällisempi. Samoin vaikka tämä ekotuote olisi kalliimpi, mutta jos satut olemaan varakas.
Nykyinen yksilön vapautta korostava liberalistinen politiikkahan perustuu haitan käsitteeseen. Kaikkien kannalta paras lopputulema ja yhteiskuntarauha syntyy kun saamme toteuttaa itseämme vapaasti vain niin kauan kuin emme aiheuta kohtuutonta haittaa muille. Tästä tulisi mielestäni keskustella nyt kun ääriliberalistit eli libertalistit (Wahlroos ja kumppanit) kovasti penäävät rajoituksista ja tulonsiirroista vapaampaa yhteiskuntaa. Selkeimmillään monesta varmasti liiallinen ympäristöhaitta syntyy esim. ongelmajätteiden heittämisestä luontoon, liiallinen ilmastohaitta esim. fossiilisen polttoaineen turhasta käytöstä (tyhjäkäynti), tarpeettomasta pakkaamisesta muovikerroksiin tai vain hetken ehjänä pysyvistä kulutustavaroista.

Lauri Korhonen

Veikkaan Aimo ettet ole aivan perillä mitä perheenäiti ajaa takaa. Tarkastelet asioita ehkä liian kapeasta kulmasta.

Odotellaan hetki. Jospa hän vielä vastaisi esittämiini kysymyksiin mahdollisimman tyhjentävästi ja rehellisesti...

Kalle Lehtonen

"Uusin Rooman Klubin raportti on tyly. Me tuotamme joka vuosi kasvihuonekaasuja kaksi kertaa niin paljon kuin metsät ja meret pystyvät nielemään."

Samainen Rooman Klubi kertoi 1980-luvulla että öljy loppuu vuosituhannen vaihteeseen mennessä, siis 12 v sitten...
Kaikkein järjettömintä on se että kuvitteellisen muutoksen maksajiksi ilmoittautuu pieni pohjoinen kansa joka ei missään tapauksessa ole yhtään minkään muutoksen driveri. Toivottavasti pragmaattisuus voittaa - vaihtoehto kun on tuho.

Käyttäjän elseturunen kuva
Else Turunen

Itse ajattelen että ilman toivoa ei ole elämää. Ihminen on toiveikas olento ja vain toivo motivoi tekoihin.
Öljyn tuotannon hiipumisen aikataulua on ollut vaikea ennustaa. Mutta uuttakaan ei käytännössä synny. Tieteen ja teknologian vihreiden mukaan loppuja öljyvaroja olisi järkevää säästää erikoiskemikalien valmistukseen sen sijaan että ne poltetaan taivaalle.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Olisi tietysti hyvä viedä tätä toivoa niihin maihin, joissa on valtava väestö ja suuret saastelähteet.
Esim. joku 1300 miljoonaa kiinalaista ja yli miljardi intialaista eivät pelastu sillä, että 5 miljoonaa suomalaista esimerkkiä näyttäen ajaa oman maansa suoritustilaan, tapahtuipa se sitten tieteen tai kunniallisen moraalin nimissä.

Käyttäjän vesavirri kuva
Vesa Virri

Toki asiaa voi ajatella myös siten, että mikäli ne 1,3 miljardia kiinalaista ja yli miljardi intialaista kuluttaisivat yhtä paljon kuin 5,4 miljoonaa suomalaista, niin maapallo tuskin kestäisi sitä kovin kauaa.

Eli mikäli mielestänne suomalaisten ei tule mitenkään hillitä omaa kulutustaan, niin millä oikeudella me voisimme vaatia samaa myös niiltä kiinalaisilta ja intialaisilta?

Paavo Juntunen

Kauniita ajatuksia - kovin on vain todellisuus kaukana tästä. Hyvä kuitenkin että joku jaksaa luoda positiivisia ajatuskuvioita sillä niitä tarvitaan.

"Vastuu" on sanana kärsinyt valitettavasti niin syvän inflaation että sen voimalla on kovin hankalaa markkinoida mitään positiivista.

Vastuu ei esimerkiksi Kokoomuksen määritelmän mukaan sisällä vastuuta teoista. Vastuu tarkoittaa heidän maailmassa ryhmäkuria tai päätöntä heittäytymistä johonkin asiaan.

Perussuomalainen vastine vastuun määritelmälle on asioiden analysointi useiden riippumattomien tahojen toimesta ja päätöksenteko koko kansan etu huomoiden.

Nyt tullaan siis tärkeään havaintoon - Kokoomuslainen vastuu aloittaa ja Perussuomalainen vastuu lopettaa. Tätä on vaikea selittää mutta koittakaa ymmärtää. Jonkin asian aloittaminen tarmokkaasti erilaisia hyötynäkökohtia markkinoiden on aina näyttävää. Mutta minkä tahansa asian loppuunasti saattaminen siten että mitään hyötyjä olisi konkreettisesti nähtävillä on yleensä lähes mahdotonta.

Lopettava vastuun kantaja yleensä kantaakin todellisen vastuun aloittajan ylisanoista ja lupauksista.

Ollaan silmät ja korvat auki - tulette vielä näkemään mitä tarkoitan :)

Toimituksen poiminnat

Sivut